Ankarissa oloissa pinnistelevä Fritz (Uwe Ochsenknecht) keksii todellisen rahasammon tavatessaan Hermannin (Götz George), joka on reportteri. Fritz toimittaa tälle Adolf Hitlerin päiväkirjat ja muutakin natsiaiheista tavaraa, joskin päiväkirjat ovat väärennettyjä niiden sisällön ollessa puutaheinää.
Vastoin yleistä harhaluuloa saksalaiset eivät ole huumorintajuttomia. Oikeassa tapauksessa saksalaislehti [I]Stern[/I] meni halpaan ja menetti rahaa varsin karkeaan juoneen. Helmut Dietlin ohjaama satiiri tapauksesta käsittelee aihetta tuoden esille paitsi väärentämisen teknisen karkeuden myös irvailee keltaiselle lehdistölle joka ei osaa varoa petkutusta.
Uwe Ochsenknechtin väärentäjä pysyy koko ajan sympaattisena hahmona joka tekee huijauksensa puhtaasti taloudellisen hyödyn vuoksi ja petyttyään taiteelliseen uraansa. Götz George halpaan menevänä reportterina on myös hyvä. Sivuhahmojen joukkoa koristaa mitä hupaisin lauma erilaisia kahjoja jotka menevät kirjaimellisesti halpaan.
Lähtökohta on hykerryttävä ja henkilöhahmot sympaattisia, joskin satiiriseksi komediaksi Schtonk! on pitkä ja ajoittain tylsä. Komedialle tylsyys on pahasta. Parhaimmillaan hykerryttävän hauskaa irvailua ja pahimmillaan haukotuttavan tylsä.
