Millenniumin ensimmäisessä tuotantokaudessa Lance Henriksenin tulkitsema Frank Black tutki omalla näkijänkyvyllään erikoisia murhatapauksia. Frank siis pystyi näkemään saman kuin murhaaja. Hiljainen mies oli erittäin omistautunut työlleen, mutta yritti pitää myös perhe-elämänsä kunnossa. Hän liittyi Millennium-ryhmään, joka antaa poliisille konsultointiapua erikoisissa murhatapauksissa. Oikeastaan ensimmäisessä tuotantokaudessa ei ollut kunnon pääjuonta, vaan jaksoissa oli aina erillinen tarina. Ensimmäisen tuotantokauden viimeinen jakso Paper Dove jäi sen verran jännittävään kohtaan, että piti se toinenkin tuotantokausi tilata. Tätä Millenniumin toista tuotantokautta pidetään sarjan parhaimpana, mutta minä jäin ikävöimään ensimmäisen tuotantokauden synkkiä murhatapauksia ja järkyttäviä ihmishirviöitä.
Sarja koki aikamoisen muutoksen vuonna 1997, kun toinen tuotantokausi alkoi pyöriä TV:ssä. Frankin kyky sai vähän antaa tietä Millennium-ryhmälle, kun Millenniumille päätettiin antaa enemmän tilaa. Mikä tämä salaperäinen järjestö oikeastaan onkaan? Sarja rupesi myös pelottelemaan maailmanlopulla ja jaksot onnistuneesti luovatkin tulevan uhkaa. Nyt maailma ei ole tuhoutumassa roskiin tai temppuileviin tietokoneisiin, vaan meidän ihmisten pahuus on se ratkaiseva tekijä. Tällä tuotantokaudella Raamatun tekstit toimivat hyvin mystiikan antajana. Frank muuttaa erilleen vaimostaan Catherinesta (Meghan Gallagher) tuotantokauden alussa, joten ensimmäisestä tuotantokaudesta tutut, synkkään ilmapiiriin valoa tuovat keltaiseen taloon sijoittuvat kohtaukset on jätetty pois. Käsikirjoittajat ovat onneksi laittaneet huumoria peliin, että meno ei olisi liian synkkää. Kaiken sekamelskan keskellä Frank yrittää olla hyvä isä pienelle tyttärelleen ja pitää hyvät välit asumuserossa olevaan vaimoonsa. Yliluonnollisia sävyjä lisättiin ja sarjaan ilmestyi enkeleitä sekä demoneita.
Millennium – Season 2 on kuitenkin hienoa tavaraa, vaikka muutoksia ensimmäiseen kauteen onkin havaittavissa. Mukana on 23 jaksoa, jotka sisältävät vaikka mitä. Mukana on ensimmäisestä kaudesta tuttua murhan selvittämistä sekä Millennium-ryhmän salaisuuksia. Mukana on myös pari mustalla huumorilla kuorrutettua jaksoa, Jose Chung’s Doomsday Defence ja Somehow, Satan Got Behind Me. Molemmat ovat selvästi kokeellisia jaksoja, mutta harvinaisen hyvin toimivat. Ainakin jälkimmäinen on jopa tämän tuotantokauden yksi parhaista jaksoista. Jaksot paranevat tuotantokauden loppupäässä ja kaksiosainen finaali on koko sarjan upeinta antia (kolmatta tuotantokautta en ole kuitenkaan vielä nähnyt). Mitään hirveän huonoa jaksoa ei ole saatu mukaan, mutta mielestäni mukana on liikaa keskitasoisia jaksoja. Kuitenkin kokonaisuutena Millenniumin toinenkin kausi on aika hieno teos. Jaksot katselee mielenkiinnolla läpi ja ne voi tarkistaa jopa uudelleenkin.
Chris Carterin aika meni vuosien 1997–1998 aikana X-Files –elokuvan parissa, niinpä hän ei ehtinyt kirjoittaa Millennium-jaksoja. Glen Morgan ja James Wong suostuivat ottamaan sarjan vastuulleen ja he kirjoittivat yhteensä 12 jaksoa tällä tuotantokaudella. He muuttivatkin sarjan tällaiseksi suureksi mysteeriksi, eikä se välttämättä ollut mikään ihan huono juttu. Sarja rupesi hieman muistuttamaan jopa X-Filesia, mutta paranormaaleita ilmiöitä ei ole mukana kuitenkaan niin paljon, vaan kokonaisuutta voisi kutsua enemmänkin myyttiseksi. Sarjasta tehtiin myös elokuvamaisempi, kun jaksot kuvattiin laajakuvamuotoon. Myös kokenut, TV-sarjoja pääasiassa ohjannut, Thomas J. Wright on panostanut tähän sarjaan toisella tuotantokaudella ja hän kyllä osaa ohjata.
Pääosaa esittävä Lance Henriksen ei tietämäni mukaan hirveästi innostunut sarjan muutoksista, mutta heppu kuitenkin näyttelee erinomaisesti. Hän olisi ehdottomasti ansainnut Frank Blackin roolista paljon enemmän huomiota. Terry O’Quinn ei ollut mikään erikoinen ensimmäisessä tuotantokaudessa, mutta tässä toisessa hän suorastaan loistaa. Hän esittää Frankin työkaveria Millennium-ryhmässä nimeltä Peter Watts. Frank saa toisen tuotantokauden aikana avukseen Millennium-ryhmälle myös työskentelevän Lara Meansin, jolla on myös oma ihmeellinen kyky. Kristen Cloke sopii hyvin tuohon rooliin, häneltä löytyy ulkonäköä sekä näyttelijänkykyjä. Frankin Catherine-vaimona nähtävä Megan Gallagher tekee myös hyvää työtä, ja kehuja pitää antaa myös 6-vuotiaalle Brittany Tipladylle, joka on todella luonteva roolissaan Frankin tyttärenä.
Mark Snow’n hienot musiikit soivat taustalla ja luovat upeasti tunnelmaa. Season 1:n tapaan myös tämä Millenniumin toinen tuotantokausi on parhaimmillaan hyvin pelottavaa tavaraa ja hyytävän kolkko tunnelma iskee täysillä. Omimmilleen Millennium pääseekin synkkinä syysiltoina. Jos etsii Se7enin kaltaista psykologista jännitystä, niin suosittelen enemmän ensimmäistä tuotantokautta, mutta myös tämä toinen tuotantokausi on hieno elämys. Varsinkin viimeisten jaksojen aikana sarja pääsee kunnolla käyntiin. Täytyy toivoa, että tämä Chris Carterin upea TV-sarja julkaistaan joskus jopa suomitekstein DVD:llä, mutta nämä nykyisetkin painokset ovat varsin päteviä tuosta puutteesta huolimatta.
