Monet menestystarinat syntyvät usein pienistä asioista. Tuskin kukaan ensimmäisen Vaaleanpunainen pantteri-elokuvan tekijöistä osasi arvata, millainen menestys elokuvan alkuteksteissä seikkailevasta animaatiohahmosta tulisi. Suosiossaan animaatiosarja ohitti Peter Sellersin komediaelokuvat, ja itsellenikin Vaaleanpunainen pantteri herättää enemmän tunteita animaation muodossa.
Vaaleanpunainen pantteri on elokuvahistorian yksi monikäyttöisimmistä animaatiohahmoista. Puhumattomuutensa (ainoastaan kahdessa lyhytelokuvassa pantteri puhuu) ansiosta piirretyt soveltuvat esitettäviksi kulttuurisidonnaisista rajoista välittämättä. Vaalenpunaisen pantterin hahmo vertautuu hieman nolojen tilanteiden mies Mr. Beaniin: molemmat kohtaavat arkisen asian, mutta asioiden ratkaisu johtaa yleensä kaoottisiin seurauksiin.
Tarinateemojensa puolesta lyhytelokuvat voidaan karkeasti jakaa kolmeen osioon: 1) Vaaleanpunainen pantteri ottaa yhteen isonenäisen miehen kanssa 2) Vaaleanpunainen pantteri taistelee pienten eläinten kanssa asunnossaan 3) muut arkipäivän kommellukset eri tilanteissa. Näitä tarinapohjia on kierrätetty läpi neljän DVD:n, ja suurimmilta osin kaavamaisuutta tarinoissa ei esiinny, vaan ollaan onnistuttu löytämään aina uusi oivallus kuhunkin tarinaan.
Vaaleanpunainen pantteri-box sisältää yhteensä 124 lyhytelokuvaa vuosilta 1964-80. Tiivein tahti animaatioiden teossa olivat vuodet 1964-69, ja tälle ajanjaksolle sisältyykin Vaaleanpunainen pantteri-animaation maukkaimmat hetket. Jo ensimmäinen animaatio, Oscar-palkittu The Pink Phink on jo itsessään nerokas ja yksinkertaisen asetelmansa mielikuvituksekkaaksi paisuttavan juonensa ansiosta yksi boxin parhaimmista animaatioista, mutta laatu säilyy erittäin hyvänä vielä vuoden 1969 jälkeenkin, ja tarjolla on monta riemastuttavaa pätkää.
Parhaimmillaan Vaalenpunainen pantteri-animaatiot ovat onnistuneet löytämään uuden ja yllättävän lähestymistavan arkisiin asioihin. Erityisesti kolme lähekkäin tulevaa animaatiota, The Hand is Pinker than the Eye, Pink Outs sekä Psychedelic Pink poikkeavat muista levyn animaatioista ollen tarinarakenteeltaan kokeilivia. Nämä kolme ovat omasta mielestäni erilaisuutensa takia koko paketin parhaimmat animaatiot.
Ainoastaan neljännellä levyllä alkaa näkyä merkkejä ideoiden loppumisesta: mm. kolme animaatiota ovat lähes yksi yhteen uusioversioita aiempien vuosien lyhytelokuvista. Neljännellä levyllä huumorikin alkaa osoittaa väsähtämisen merkkejä, mutta myös tällä levyllä on sekä alussa että lopussa hyviäkin animaatioita. Mikä kohottaa neljännen levyn muiden tasolle, ovat niiden alkuperäisten Vaaleanpunainen pantteri-komedioiden hauskat ja oivaltavat alkutekstit.
124 lyhytelokuvan mittainen matka ei siis ole kaikilta osin virheetön, sieltä täältä löytyy muutama vähäpätöisempikin tapaus. Kokonaisuutena Vaaleanpunainen pantteri-box on kuitenkin reilusti positiivisen puolella, ja parhaimmat lyhytanimaatiot yltävät kaikkien aikojen animaatioiden listalla kärkipäähän.
