Tyhjyydestä ilmestyvä pikajuna poimii matkaansa joukon lapsia, joista elokuvan päähahmoksi kohoaa joulupukkiin uskomisesta luopunut Steven. Juna tekee yhden yön mittaisen matkan napapiirille, joka yhdysvaltalaisen perinteen mukaan on joulupukin asuinpaikka. Ja kuten arvata saattaa, myös Stevenin usko itse pukkiin muuttaa elokuvan mittaan muotoaan.
Vaikka Napapiirin pikajunan juoniaihio on moneen kertaan nähty, nostaa elokuvan visuaalinen puoli sen yli perinteisen jouluelokuvan. Parhaiten elokuva toimii niissä kohtauksissa, joilla ei ole mitään tekemistä joulun ja sen sanoman kanssa.
Tietokoneanimointi on mielenkiintoisen näköinen yhdistelmä sekä realistisia ilmeitä että niiden päälle liitettyä muovista pintaa. Sisältääpä elokuva myös yhden kaikkien aikojen huikeimmista tietokoneanimaatiokohtauksista, kun kadonnut matkalippu tekee matkaa hyisessä ja tuulisessa talviyössä.
Junamatka ja sen aikaiset tapahtumat ovat elokuvan vahvinta antia. Erityisen vaikuttavia ovat vauhdikkaat toimintakohtaukset, joiden aikana animoinnista pystyy aistimaan vaaran tunnun. Junamatka sisältää myös joukon hauskoja ja elokuvaan sinällään kuulumattomia kohtauksia, kuten täysin irtonainen kaakaolaulu sekä junan katolla matkustava henkiolentotyylinen kulkurihahmo.
Kuten konduktööri elokuvan loppupaikkeilla toteaa: ”Matka on määränpäätä tärkeämpi.” Näin ikään kuin todetaan myös elokuvan tapahtumallinen pääpaino, sillä junamatkan jälkeisestä ajasta olisi jonkin verran voinut karsia. Hieman turhaa juoksentelua ja vanhojen teemojen toistelua sekoittuu mukaan, mutta myös alkupuolen maagista tunnelmaa sekä perinteisestä poikkeavia lähestymistapoja löytyy. Erityisesti itse joulupukin saapuminen kuvaan ja tonttujen käyttäytyminen muistuttavat paljon erinäisten poptähtien ympärillä pyörivää mediasirkusta ja fanihysteriaa.
Napapiirin pikajuna sisältää jonkin verran ylisiirappisia kohtauksia, kuten niin moni muukin joulu- ja perhe-elokuva. Käsittelytapa asioihin elokuvalla on kuitenkin niin omaleimainen, että muutamat erheet pystyy antamaan anteeksi. Ja vaikka yleisilme elokuvalla onkin hieman uusia rajoja aukova, on loppukohtaus uskon säilymisestä perinteisen kaunis, ja viimeistään sen myötä Napapiirin pikajuna kohoaa jouluelokuvien parhaimmistoon.
