Hui, päätön mies heiluttelee raajojaan kauniiden saksalaisneitojen edessä. Piikitettyjä heeboja raahataan halki käytävien. Naisparka raahautuu verisenä halki lattian. Jätkältä uhkaavat sukukalleudet irrota epävirallisessa leikkausoperaatiossa. Käytävät ovat pullollaan muovitettuja ruumiita. Ja tuo on vasta alkua tässä saksalaisessa trillerissä, joka sijoittuu yliopistollisen tutkimuslaitoksen kylmiin ruumishuoneisiin.
Paula Henning on tarinan tummatukkainen ja vakavamielinen opiskelija ja hänen blondi ystävättärensä Gretchen ei sitten olekaan niin vakavamielisesti mukana – lähinnä hän makaa jokaisen kaksilahkeisen kanssa. Caspar on sitten se häiskä, joka kuolaa Paulan perään. Henkilöasetelma ei nyt niin kaksinen tai yllättävä ole, mutta ruumispino sentään karttuu.
Yliopistollisen laitoksen käytävät osoittautuvat yöaikaan pelottaviksi, ja antihippokraatit tekevät omissa laboratorioissaan ihmiskokeita. Tai näin ainakin sankarittaremme Paula epäilee. Mutta onko luulo tiedon väärti, vai onko totuus jopa epäilystäkin synkempi?
Saksan oma Hollystara Franka Potente kikkailee pääosissa opiskelijalupaus Paulana. Hieman kärjistetyn miesten hyväksikäyttäjä Gretchenin suloja esittelee Anna Loos mm. ruumishuoneen pöydillä tanssahdellen. Benno Furman saa kunnian olla se epäilyttävä hullu opiskelija, jolla on ehkä sormensa pelissä kaikkeen pahaan.
Anatomia ei tunkeudu kovin syvälle henkilöhahmoihin tai edes tarinaankaan. Oikeastaan pari kertaa välähtävä leikkausveitsi tuntuu olevan leffan ainoa syvälle tunkeutuva osa. Leikkaussalien ja ruumishuoneiden maisemat sopivat värimaailmaan loistavasti, mutta leffan saamaa ”Paras saksalainen leffa vuonna 2000” -titteliä voi hiukan ihmetellä. Sen verran B-luokan Robin Cook –seikkailulta Anatomia vaikuttaa. Jos Anatomia olisi tehty Hollywoodissa, olisi se leimattu p*skaksi Hollyhutuksi, mutta nyt se on eurooppalaista huipputrilleriä. Haukotus.
Mutta kuinkahan surkea se (linttaan poljettu) jatko-osa sitten on, jos tämä (mainettakin kerännyt) osa oli tätä luokkaa?
