Torture Garden on yksi brittiläisen Amicuksen 60- ja 70-luvulla tuottamista antologiaelokuvista, jotka perinteisesti sisältävät kourallisen kauhutarinoita sidottuna elokuvan aloittavaan pohjatarinaan. Salaperäinen tohtori Diabolo houkuttelee sirkuksessa joukon kauhunnälkäisiä ihmisiä telttaansa. Yksikään joukosta ei aluksi ole pätkääkään vaikuttunut Diabolon kyvyistä järjestää luvattuja kauhunhetkiä. Lisämaksua vastaan Diabolo kuitenkin esittelee heille Atropos-jumalattaren nuken, jota tuijottamalla jokaiselle paljastuu lähitulevaisuudestaan jotakin kammottavaa.
Elokuvassa on pohjakertomuksen lisäksi neljä erillistä tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa rikkauksia havitteleva mies tonkii setänsä kellaria ja löytää sieltä kaamean salaisuuden. Toisessa nuori näyttelijätär saa unelmaroolin, mutta huomaa pian muissa elokuvan näyttelijöissä jotakin outoa. Kolmannessa lahjakas muusikko rakastuu naiseen, mikä herättää muusikon pianossa mustasukkaisuuden. Neljännessä ja viimeisessä tarinassa fanaattinen Edgar Allan Poe -keräilijä kompastuu omaan ahneuteensa.
Kokemuksena Torture Garden on hyvin vaihteleva: se lähtee käyntiin loistavasti, lässähtää hiukan tylsähköksi puolivälissä mutta sisältää parhaat palat loppupuolella. Ensimmäinen tarina sopii hyvin aloitukseksi, sillä se on karmaisevin ja jättää katsojan odottamaan lupaavaa jatkoa. Valitettavasti sitä seuraavat näyttelijättären ja pianistin tarinat ovat pettymyksiä; niissä on paljon turhaa jaarittelua eikä tarinoiden rakentaminen loppuratkaisua kohti ole kovin onnistunutta. Lopussa keskinkertaisten tarinoiden ohi jaksaminen kuitenkin palkitaan, sillä neljännessä loistavat legendaariset Jack Palance ja Peter Cushing, jotka pelkästään olemuksellaan ja vakuuttavalla dialogillaan tekevät viimeisestä tarinasta kutkuttavimman. Burgess Meredithin rooli pohjakertomusta luotsaavana arvoituksellisena tohtori Diabolona on myös hyvin muistettava.
Torture Gardenissa on juuri sitä taattua perinteisten kauhutarinoiden vanhanaikaista ja hienovaraista mystiikkaa, jota valitettavasti kauhuleffoissa ei enää nykyisin paljonkaan nähdä. Suosittelen tätä nostalgiannälkäisille ja eritoten vanhojen antologiaelokuvien ystäville. Parista heikommasta tarinasta huolimatta Torture Garden tarjoaa hyvin maittavan kokonaisuuden.
