Jackie Chanin uralle mahtuu monenlaatuisia suorituksia, mutta pääosin miehen tuotokset ovat peukalo keskellä kämmentä tehtyä kuravelliä. Smokkimies kuuluu ehdottomasti kurjimpaan kuraosastoon.
Tällä kertaa Chan ei olekaan supertaistelija, vaan hän esittää tunaria taksikuskia nimeltä Jimmy Tong. Tong ei taistelulajeja pätkän vertaa, ja charmista hän ei ole koskaan kuullutkaan. Niinpä bondimaisen miljonääri Clark Devlinin hommiin pääsy on tunarille kuin lottovoitto: sekavien käänteiden jälkeen Tongista kasvaa charmikas taistelulajien ekspertti. Ei suinkaan kehittymällä, vaan tekniikan viimeistä huutoa olevan supersmokin ansiosta. Wow, kaikkea ne keksivätkin…
Chanin ei olisi pitänyt sotkeutua tehostetaistoihin, tai ei ainakaan tähän projektiin, sillä parista näyttävästä kohtauksesta huolimatta leffa ontuu pahasti. Huumori on vähissä (vaikka DVD:n bonusosion pilalle menneet kohtaukset osoittavat, että tekijätiimillä sentään on ollut hauskaa) ja stoori kuivempaa kuin leffan pahisten kaavailema vesi, joka kuivattaa ihmisen kuoliaaksi. Wow, kaikkea ne keksivätkin part II.
Smokkimies on yhdistelmä ei-toimivaa karakterisaatiota, huonoja vitsejä ja vielä huonompaa dialogia. Perushömppään on yritetty saada hieman ovelampi juoni, mutta samalla unohdettu, että juonen pitäisi toimiakin. Elokuvan vähät pisteet tulevat Jackie Chanin funkystä James Brown-irrottelusta, J. Love-Hewittin korsetista ja häirintämoduuli T-135:stä.
Pahimpaan hömppähätään tämän leffan voi vuokrata, mutta ostamista en todellakaan suosittele, sillä pikkumukavista DVD-bonuksistakaan ei iloa irtoa maksimissaan kuin yhdeksi katselukerraksi.
