On edetty Star Wreck -sarjan viidenteen osaan. Kapteeni Pirk (Torssonen) miehistöineen kohtaa korgit, metallikuutiossa matkustavat jäykkäniskat, jotka näyttävät erehdyttävästi Etolan pimeässä varastossa kompuroineilta ihmispoloilta. Pirk taistelee kunniakkaasti korgeja vastaan, mutta juuri ennen ratkaisevaa hetkeä inhotukset sinkoavat Maahan kapselin, joka tulee määrittämään koko ihmiskunnan kohtalon. Pystyykö Pirk kumppaneineen fiksaamaan tilanteen? Sotkeutuuko Jeffrey Cochbrane (Airisto) liehulettiinsä? Mitä tekevät vulgaarit? Miten käy luutnantti Itsarin (Janne Torssonen)?
Lost Contact kulkee asiaankuuluvasti Star Trek: The First Contact –elokuvan jäljissä. Se taitaakin olla ensimmäinen Star Wreck –sarjan osa, jossa hahmojen ja ympäristön lisäksi hyödynnetään esikuvan juonta lähes suoraan. Apinointi sujuu hyvin, vaikka nyt (*) ”elävänä” kameran edessä heiluvat heebot eivät näyttelijöinä mitään supertaitureita olekaan. Leffaa on edelleen väännetty kieli poskessa, mutta teknistä puolta on selkeästi tahkottu vakavammallakin naamalla. Avaruusmiljöö paranee raina rainalta.
Airiston tukkamies-ulottuvuudet saavuttava pehko ja Sataman kiehtova monotonisuus luutnantti Infona ovat näkemisen arvoisia – puhumattakaan Torssosen räiskintägrafiikoista. Elokuvassa on hauskat hetkensä, joskin näyttelijöiden amatööriys syö vitsejä. Harrastelijakyhäelmäksi kyseessä on kuitenkin edellisten osien tapaan rattoisa pätkä, jonka jaksaa tuskastumatta katsella loppuun asti. Leffa löytyy Star Wreckin kotisivulta.
(* Star Wreck -sarjan toinen ei-animoitu osa on Atte Joutsenen Star Wreck 4½: Weak Performance. Koska osa 4½ on vain n. 19 min pitkä, sen arvosteleminen pitkien elokuvien joukossa ei ainakaan allekirjoittanutta innosta. Tyydyn siis vain toteamaan, että kyseessä on tarpeettoman runsaalla pieruhuumorilla ahdettu leffa, joka kuitenkin paranee loppuaan kohden.)
