Varsin käytännöllisesti ajatteleva Thor Heyerdahl (Thor Heyerdahl) omasi tieteellisen hypoteesin ja sen testaamiseksi rakennettiin paikallista tietotaitoa hyödyntävä alus jonka nimeksi annettiin [movie]Kon-Tiki[/movie] ja matka yli Tyynenmeren. Skandinaaveista partanaamoista koostuva retkikunta lähti isoon matkaan ja Thor itse taltioi retken tapahtumia varusteisiin kuuluvalla 16-millisellä kameralla. Koska nyt käsittelyssä oleva elokuva tekijöineen ei uponnut Ahdin valtakuntaan niin retki onnistui aika hyvin ja kuvatusta materiaalista Heyerdahl kokosi dokumenttielokuvan joka voitti vielä Oscar-patsaan. Vaikka Heyerdahlin teoria on ajan myötä osoittautunut hieman erheelliseksi ja metodit nykysilmin katsoen karkeiksi niin ukon elokuvallisen meriitin arvo on katsottava omanaan.
Heyerdahlin hyvin lakoninen ja asiantunteva raportti merimatkastaan alkaa luonnollisesti retkueen teoreettisesta perustasta ja asianmukaisten kiitosmainintojen jälkeen varsinainen matka alkaa varsin näyttävällä seremonialla. Matkan itsensä aikana tapahtuu aika vähän, vaikka kuvamateriaalia selostava Heyerdahl mainitsee useita dramaattisia kohtauksia. Ruoka, papukaija ja matkan aikana tehdyt tieteelliset havainnot ja henkilökohtaiset toiminnot saavat kaikki kommenttinsa. Heyerdahl ei ole mikään Sir David Attenborough, mutta retken kokemukset ovat tuoreessa muistissa ja havainnot ovat mielenkiintoisia. Balsapuinen lautta on purjehtivien viikinkijälkeläisten, heitä inspiroineiden perulaisten ja modernien tiedemiesten hybridi ja retken kuvasto on kuvauskaluston karheus tietäen karua, mutta jopa karhea, huonosti rajattu ja epävakaa mustavalkokuva tuo esille valtameren laajuuden ja voiman. Sellaisissa oloissa taltiointi on mahdollista vain kun valtameri sallii sen.
Henkilöhahmoista ei voi sanoa mitään kuvaston ollessa pelkkiä hetkiä pitkältä lautamatkalta ja Heyerdahlin itsensä ollessa pelkkä selostaja tapahtumille jotka yksinään eivät avaudu maallikolle. Lyhyesti sanoen leffassa on paljon partanaamaisia skandinaaveja trooppisissa asusteiden puutteessa ja he mupeltavat valtameren antimia.
Kokonaisuuden tieteellinen arvo on nahistunut, mutta Heyerdahlin matkaelokuva noudattaa matkaelokuvien kaikista tärkeintä periaatetta: matka on tärkein ja partanaamaisilla skandinaaveilla on syytä tyytyväisyyteen vaikka papukaija jäi matkalle ja ylälahko Selachimorpha oli erittäin kiinnostunut lautasta.
