Patriotismia ja klisheitä löytyy roppakaupalla.

2.8.2003 09:46

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Postman
Valmistusvuosi:1997
Pituus:179 min

Eletään vuotta 2013 sodan runtelemassa Amerikassa. Ihmiset asuvat keskiajan tyylisissä pikkukylissä ja heidän kulttuurinsa on rappeutunut. Kylien asukkaita riistää ja terrorisoi rasistinen ääriryhmä holnistit. Tieto ei kulje ilman toimivia posti- ja puhelinlaitoksia, joten ihmiset ovat epätietoisia muun maailman menosta ja siitä, onko Yhdysvalloissa minkäännäköistä hallitusta.

Eräänä päivänä yhteen pikkukylään saapuu Shakespearea nokkelasti vääntävä kulkuri (Costner), joka onnettomien sattumien kautta värvätään paikalle tupsahtavien holnistien joukkoihin. Tämä ei kuitenkaan kauaa kestä holnistijohtaja Bethlehemin (Patton) tyranniaa, vaan karkaa omille teilleen. Viluissaan sateessa kuljettuaan hän löytää metsästä pakettiauton, ja kömpii sisälle lämmittelemään. Pakettiauton sisältä löytyy ruumis, joka osoittautuu entiseksi postimieheksi. Kulkuri pukee päälleen löytämänsä postimiehen univormun ja ottaa mukaansa kirjelaukun ja lähtee toimittamaan postia perille.

Postimiehen ilmestymisestä kylään tulee suurtapaus: ihmiset odottavat kuulevansa uutta hallituksesta ja saavansa yhteyden kadonneisiin perheenjäseniinsä. Myös uusia postimiehiä alkaa värväytyä. Toivon alkaessa elää alkaa myös taistelu Bethlehemin tyranniaa vastaan…

Elokuva on tyypillinen Hollywood- ja Costner-elokuva. Patriotismia ja klisheitä löytyy roppakaupalla. Visuaalisesti elokuva on ällistyttävän samankaltainen Tanssii susien kanssa-elokuvan kanssa. Monessa kohtauksessa voi nähdä täysin saman tilanteen, maiseman ja kuvakulman, joten tuli mietityksi useamminkin, olenkohan sittenkin jo nähnyt tämän elokuvan aikaisemmin. Costnerin hahmo elokuvassa on olevinaan (tyypillinen hollywoodilainen) vitsikäs sankarityyppi ja häntä elokuvassa myös hauskaksi kehutaan. Todellisuudessa Costnerin vajavaisella karismalla heitetyt läpät eivät toimi, vaan naurattavat väkinäisesti. Itse asiassa klisheet ja naiivit siirappimössökohdat naurattavat enemmän.

Elokuvaa suosittelen paatuneelle naiiville romantikolle, sekä tahattoman komiikan ystäville koko illan viihdepläjäykseksi.

nimimerkki: Pikkulintu

Arvosteltu: 02.08.2003

Lisää luettavaa