Joukko epämääräisiä opiskelijoita pitää pienen pelin tutkimusrakennuksessa. Professori Sorenson (Roddy McDowall) hallinnoi tilaisuutta. Joka tapauksessa aivoleikkauksen kokenut paviaani (Papio hamadryas) Shakma on muuttunut raivohulluksi ja kaiken lisäksi loikkaa peliin kuokkimaan ja niin tulee selvää jälkeä…
Hugh Parks ja Tom Engle ohjastelevat varsin heppoisen eläinkauhutelun mikä ei erotu edukseen massasta yhtään. Siinä on siis äärimmäisen vaarallinen, kontekstin ulkopuolelta esiin tuleva tappaja joka ei anna periksi, suljettu [B]ja[/B] eristetty miljöö mikä estää pakenemisen ja luonnollisesti tappaja pääsee aloittamaan riehuntansa kenenkään huomaamatta. Yksi pelaajista, Sam (Christopher Atkins) on viimeinen eloonjääjä joka lopulta onnistuu panemaan hanttiin. Roger Englen käsikirjoitus ei loista omalaatuisuudessa, mutta siinä on pari oivallusta. Ei mitään suurta oivallusta, mutta pari sellaista jotka hieman parantavat katsomiskokemusta.
Christopher Atkins on elokuvan epämääräinen sankarhahmo missä ei ole mitään kiinnostavaa piirrettä ja tämän psyyke hajoaa aika pahaan jamaan. Roddy McDowall tarjoilee varman ja luotettavan auktoriteettihahmon jolle luonnollisesti käy huonosti. Luonnollisesti nimetön paviaani pahisroolissa tekee kaikista vakuuttavimman roolin raivohulluna paviaanina. Muuta näyttelijäkaartia ei edes huomaa heidän joutuessa hyvin nopeasti paviaanin murjomiksi.
Pari vähäistä oivallusta ja paviaani murjoo ihmisiä – enempää ei [I]Shakma[/I] anna elokuvataiteen aikakirjoihin.
