Kaikkihan tuntee historiaa sen verran, että tietävät Pearl Harborin. Tuonne japanilaiset hyökkäsivät 7.12.1941 ja tekivät sellaisen yllätyshyökkäyksen ettei kukaan voinut odottaa. Se hyökkäys herätti nukkuvan jättiläisen, Yhdysvallat, joka lähti mukaan toiseen maailmansotaan. Pearl Harbor on sinänsä kiinnostava historian aihe, jota on ennen kuvattu ja nyt uudelleen isoilla kalusteilla. Innolla odotin tapausta ja jouduin pettymään aika pahasti.
Ei Pearl Harborin pommitus tehnyt sitä pettymystä vaan typerän imelä rakkauskolmiodraama. Tämä toi mieleen toisen historiallisesti kiinnostavan aiheen mutta rakkaustarinalla pilatun elokuvan Titanicin. Pearl Harborissa on kaksi kaverusta, Rafe (Ben Affleck) ja Danny (Josh Hartnett). Rafe rakastuu tyttöön, Evelyniin (Kate Beckinsale), mutta sodan takia he erikseen. Rafe lähtee Englantiin sotalentäjäksi ja mukamas kuolee. Pearl Harborissa Evelyn ja Danny luulevat hänen kuolleen, joten miksei he menisivät jonkun nurkan taakse hässimään. Jos entinen ukko on kuollut niin miksi jättäisi naisen yksinäiseksi? Miltähän parhaan kaverin nainen tuntuu? Sitten Rafe palaa ja kaikki on ihmeissään ja sanovat: no, kun me luultiin, että olit kuollut ja meitä himotti. Mutta sitten kun päästään itse asiaan, Pearl Harborin pommitukseen. Se on kaunista katseltavaa ja hyvin toteutettu. Ja loppua kohti meno paranee -tai on ainakin parempi kuin elokuvan alku.
Ja vielä kun elokuvalla on pituutta lähes kolme tuntia, on olon pakkokrapulamainen. Pituutta on varmaankin pakosta tehty spektaakkelimaisesti ja tässä kohtaa mokataan täysin. Jos pituutta olisi ollut ainakin tunti vähemmän olisi elokuvalle voinut antaa enemmänkin tähtiä.
Mitä Pearl Harboria voisi kutsua? Ylipitkäksi muka sotaelokuvaksi. Vielä kun elokuvan kimpussa on sellaiset nimet kuin ohjaajana Michael Bay, käsikirjoittajana Randall Wallace ja tuottajana Jerry Bruckheimer ja ovat mokanneet melkein koko elokuvan. Myöskään näyttelijät paljon miellytä. Pääosissa on vain kiiltokuvapojat, Hartnett ja Affleck, jotka tyytyvät hymyilemään kameralle. Ja jälleen kerran Pearl Harbor on tyypillinen amerikkalainen sotaelokuva, jossa korostetaan isäinmaallisuutta.
Lopulta päädyn Pearl Harborissa kahteen tähteen ja se on tarkkaan mietitty. Rakkauskolmiodraama ja liika pituus pudottaa pisteitä automaattisesti mutta Pearl Harborin pommitus on hienoa katseltavaa, joten kaksi tähteä elokuva on ansaitsee. Tosin elokuva ei montaa katselukertaa tarjoa.
