Ed Wood mainitaan usein maailman huonoimpana elokuvaohjaajana. Jokainen joka on nähnyt yhdenkään tohtori Uwe Bollin elokuvan voi hyvällä omalla tunnolla kiistää tämän väitteen. Tohtori Uwe Boll nimittäin on, kiistattomasti, absoluuttisesti, ehdottoman totisesti se kaikkein surkein elokuvaohjaaja jonka Saatana on maanpäälle saattanut tuhoamaan kaikkea, mikä on hyvää ja kaunista. Ja koko tohtori Uwe Bollin onnettoman uran heikkotasoisuuden kiteyttää tämä pelielokuvien surkean genren surkea edustaja, kauhua, toimintaa ja campia yhdistelevä ”elokuva”, joka tottelee nimeä House of the Dead.
Joukko teinejä lähtee pahaenteisesti Isle del mortisiksi nimetylle saarelle pidettäviin teknobileisiin. Kun paikalle päästään, saavat nuoret havaita, että meininki on vähintään yhtä psykedeelistä kuin Konemetsässä. Syynä eivät tällä kertaa vain ole huumet vaan julmettu määrä zombeja, jotka käyvät teinien kimppuun loputtomana virtana. Peliin kun tekele perustuu, ovat tilanteetkin sen mukaisia: örvelöitä ilmestyy kimppuun tyhjästä, ammuksia on runsaasti eikä tappelukohtauksissa ole olennaista edetä sujuvasti tilanteesta toiseen, vaan teurastaa mahdollisimman suuri määrä zombeja. Kun niitä on tapettu tarpeeksi, päästään seuraavalle tasolle. Pelimäinen tunnelma on kyllä kieltämättä ihan hyvin saavutettukin; tätä edesauttavat oikeiden kohtausten väliin sijoitellut pätkät alkuperäisestä House of the Dead –valopistooliräiskinnästä.
Ulkoasunsa puolesta House of the Dead voisi olla amatöörielokuva. Käsikirjoitus ei luo hahmoille minkäänlaista syvyyttä, ja synopsiksen voisi kokonaisuudessaan kirjoittaa yhdelle sivulle, ja silloinkin tapahtumia olisi jo selitetty aika laveasti. Huojuva käsivara kuvaus yrittänee luoda ahdistavaa tunnelmaa, mutta todellisuudessa vain vahvistaa vaikutelmaa harrastajien tekemästä elokuvasta. Pökkelöt näyttelijät täydentävät heikkoa kokonaisuutta, eikä edes ”Sukellusvene U96:sta” muistettava Jürgen Prochnow surkeasti luotuna kapteeni Kirkin hahmona kykene tekemään missään mielessä positiivista roolisuoritusta. Zombien maskeeraus tuo mieleen lähinnä Joe D’Amaton “Anthropophaguksen”, eli mitään mestarillista ei silläkään saralla nähdä.
Surkeuden kruunaa kuitenkin tohtori Uwe Bollin täydellinen kyvyttömyys rytmittää tarinaa. Edes äärimmäisen yksinkertainen tarina ei pysy kasassa, ja alun yritykset nostaa kauhuntunnetta epäonnistuvat totaalisesti. Ilmeisesti myös tohtori Uwe Boll tiedostaa tämän ja puolenvälin jälkeen tyytyykin tekemään tylsähköä toimintaräimettä (ei niin, etteikö se ”kauhu” osuus olisi tylsä). Jatkuva mättäminen huipentuu puolenvälin tienoilla nähtävään kymmenminuuttiseen todella puuduttavan rap-sävelmän säestämään toimintakohtaukseen, joka sisältää uskomattoman suuren määrän nopeita leikkauksia, bullet time –efektejä ja palasiksi räjähtäviä zombeja. Tohtori Uwe Boll on myös ilmeisesti päässyt House of the Deadia tehdessään leikkimään uusilla leluilla, joihin kuuluvat mm. still-kamerat. Tietokonepelimäiseen tyyliin toiminta keskeytetäänkin vähän väliä, jotta kamera voisi pyörähdellä henkilön ympärillä ja zoomailla villisti hänen asettaan. Jossain tekovaiheessa tohtori Uwe Boll tosin ilmeisesti kyllästyi still-kameroihin ja keskittyykin siksi loppupuolella kohtauksiin, joissa elokuvan sankarit hidastetusti juoksevat pakoon valtaisaa räjähdystä.
Ottaen huomioon, että oli jo alun alkaen huono idea tehdä elokuva valopistooliräiskinnästä, on silti yllättävää, miten surkean elokuvan tohtori Uwe Boll on aiheesta saanut aikaiseksi. Minkäänlaista jännitystä ei House of the Dead synnytä, puhumattakaan kauhusta, vaikka elokuvallisesti kyseessä onkin karmaiseva tekele. Omaperäisyydestä ei voida puhua (missä kauhuelokuvassa tosin voidaan vuoden 1985 jälkeen?), vaan tohtori Uwe Boll on häikäilemättä apinoinut kaikkia genren klassikoita aina ”Hohdosta” ”Evil Deadiin”. Yhtymäkohtia ”Re-Animatoriin” on myös löydettävissä, jos niitä todella tahtoo etsiä. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta jopa se Lordi-leffa oli pelottavampi. En missään nimessä suosittele House of the Deadia kenellekään, mutta pakollisen puolikkaan pisteen omistan ajoittain kukkaan puhkeavalle tahattomalle komedialle.
