Uuno Turhapuro-elokuvien laaja saaga notkahti 80-luvun lopulla tasoltaan alaspäin. Ere Kokkonen astui remmistä vähäksi aikaa pois, ja käsikirjoituksia kynäillyt Spede löysi Uunoille ohjaajiksi itsensä lisäksi MTV:n viihdesarjojen Hannu Seikkulan sekä tuolloin Hyviä herroja televisioon organisoineen Pertti Melasniemen. Uunon tilanne näytti jo pahalta: 80-luvun lopun leffatkin naurattivat, mutta jokin olennainen puuttui, ja ihan kuin Loirikin olisi ollut jo vähän väsyksissä. Ere Kokkonen pelasti tilanteen palaamalla Speden talliin ja ohjaamalla vuonna 1991 yhden parhaista Turhapuro-elokuvista: Uuno Turhapuro herra Helsingin herran.
Helsingin herra on monen Uuno-katsojan mielestä Turhapuro sieltä huonoimmasta päästä. Se on mielipide, jota ainakin itse hämmästelen kovasti. Helsingin herra on ohjaukseltaan raikas. Kokkosen turhapuroilusta ottama hengitysrakonen on tehnyt hyvää, mukana on uusia ideoita ja juonikin on oikein mainio. Helsingin herra nosti Uunon vihdoinkin pois sohvalta, suureen maailmaan ja lopulta presidentiksi saakka.
Jutun juoni on terävä: appiukko Tuura (loistava Tapio Hämäläinen) ajaa presidentiksi uutta pääministeriä (Paukkumainen Matti Tuominen). Politiikka on likaista peliä, ja eikös vaan sottapyttyvävypoikakin onnistu sekoittamaan itsensä siihen: elokuvan alussa radioreportterina toimiva Uuno ylenee Tuuran tahattomalla avulla ensin vihreiden presidenttiehdokkaan Tarmo-Pentti Tömisevän (Pirkka-Pekka Petelius) kampanjapäälliköksi, siitä presidenttiehdokkaaksi ja lopulta presidentiksi! Väliin mahtuu monta loistavaa jaksoa aina Uunon radioreportaaseista uusiin naisseikkailuihin, joiden kohteena on kukapa muukaan kuin Hannele Laurin esittämä pääministerin sihteerikkö.
Loiri on mainiossa vedossa, mutta ei jää toiseksi Tapio Hämäläinenkään, joka on Uunolle välttämätön kiistakumppani. Ilman Hämäläisen vuoristoneuvosta Uuno jää orvoksi. Vähintään yhtä tärkeä on Marjatta Raidan lakoninen Elisabeth-vaimo. Ja tottakai Marita Nordbergin suloinen anoppi, joka jaksaa puolustaa Uunoa silloin, kun appiukon hiussuonet alkavat napsahdella poikki.
Spede ja Simo tekevät taattua työtä Härski Hartikaisena ja Sörsselssöninä, Elli Castrén on viehkeä Unelma Säleikkö – Tuuran leivistä Tömisevän löiriin matahariksi siirtyneenä – ja Petelius on villapaitoinen niin vihreä kuin vihreiden presidenttiehdokas voi olla. Miten minulle tulee väkisinkin Osmo Soininvaara mieleen? Sivuosista huomion ansaitsevat Kauppaneuvos Paukun hahmoa – nimettömänä tosin – vetävä Matti Tuominen ja lopun vaalikeskustelukohtauksessa hermonsa menettävän toimittajan roolin vetävä Juha Muje.
Miksi Helsingin herra on monelle harmaa leffa, sitä en osaa sanoa. Minusta se kuitenkin on pelin avaus uudelle Uunolle, ja eittämättä koko 90-luvun paras Turhapuro. Viimeistään tässä elokuvassa Loiri on tehnyt Uunosta oikean ihmisen.
nimimerkki: Enrich
