Silent Hill-pelisarjan suurena fanina elokuvan katsomatta jättäminen ei käynyt päinsä, vaikka olin luvannut itselleni kiertäväni kaukaa kaikki peleihin perustuvat elokuvat. Sain kuitenkin useilta eri tahoilta kuulla, että Silent Hill-elokuva on toimiva, pelin tunnelman säilyttänyt raina jonka katsominen peräti kannatti.
Rosen, Christoperin ja adoptiotytär Sharonin onnellinen perhe-elämä kokee kovan kolauksen, kun Rose päättää lähteä selvittämään tyttärensä painajaisia Silent Hillin pikkukaupunkiin. Automatka katkeaa kuitenkin dramaattisesti onnettomuuteen ja kun Rose herää, hän huomaa Sharonin kadonneen. Rosen on näin ollen lähdettävä etsimään tytärtään autiosta kaupungista, joka palosireenin ujelluksen jälkeen muuttuu tavallisesta autiokaupungista joksikin paljon hirveämmäksi paikaksi…
Tunnelmallinen ja paikoitellen pirullisen pelottava elokuva on todella onnistunut säilyttämään pelisarjamaisen tunnelmansa. Miljöö on ahdistava, henkilöhahmot mielenkiintoisia, hirviöt karmeita ja näyttelijöiden suoritukset varsin mukiinmeneviä. Akira Yamaokan musiikki takaa sen, ettei peleistä tuttu tunnelma missään vaiheessa pääse lipumaan otteesta.
Leffa on erinomainen niin pelileffana kuin ihan tavallisena kauhuelokuvanakin. Ällöttävyyksiin ei varsinaisesti mennä, vaikka pientä goreilua saattaa silloin tällöin olla “havaittavissa”. Etenkin pelisarjan ystäville voin suositella elokuvaa lämpimästi, sekä tietysti kauhudiggareille yleensä. Hatunnoston arvoinen suoritus.
nimimerkki: Ookami-sama
