Rooman Imperiumissa kenraali Maximus (Russell Crowe) on melkoisen suosittu ja viisas keisari Marcus Aurelius (Richard Harris) haluaa hänen olevan seuraajansa. Valitettavasti keisarin poika, Commodus (Joaquin Phoenix) ei sellaisista suunnitelmista pidä ja hieman soveltaa vanhanaikaisia menetelmiä. Menetelmien seurauksena Maximus päätyy orjana gladiaattorikouluun Proximon (Oliver Reed) alaisuudessa. Luvassa on juonintaa ja toimintaa hollywoodilaisessa Roomassa.
Ridley Scott ohjastelee elokuvaa joka lyhyesti sanoen ei ole mitään muuta kuin moderni versio niistä wanhoista Hollywood-spektaakkeleista jotka heittivät historialliset faktat ja detaljit ulos ikkunasta näyttävän draaman luomiseksi. Käsikirjoituksesta vastaava David Franzoni kuitenkin hyödyntää tiettyjä historiallisia tosiasioita tarinansa apuna. Näiden faktojen vastapainona on hevosannos ihan vaan puhdasta Hollywood-spektaakkelia ja meininkiä ja asianmukaisen selkeä loppu.
Russell Crowe on vähäeleinen ja vihassaan hiljaisesti kupliva sotajermu jonka vastapainona on maanisesti niljainen Joaquin Phoenix. Mielenkiintoisena historiallisena faktana historiallinen Commodus oli kiinnostunut gladiaattorikisoista. Tässä arvostelussa ensimmäisen kerran mainittava Connie Nielsen toimii tehokkaasti tarinan sivullisena jolla on paljon viisautta. Richard Harris ja Oliver Reed, kaksi wanhan kaartin brittiläistä remeltäjää antavat elokuvaan sitä vanhaa arvokkuutta. Richard Harris loistaa vanhana keisarina joka suuresti miettii muistonsa vaikutusta ja Oliver Reed entisenä gladiaattorina joka toteaa kamelit homoiksi ja on pysyvästi änkyrässä.
Käsikirjoitus on aika lattea ja historiafanitkaan eivät saa janoaan hiljennettyä, mutta silkalla spektaakkelimuskelilla [I]Gladiaattori[/I] murjoo itsensä hyvien, mutta mitäänsanomattomien Hollywood-spektaakkelien kerhoon. Se oli hyvin suurella todennäköisyydellä tekijöiden tarkoitus ja he saavuttivat sen komeasti.
