Massiivinen on sana, joka kuvaa Peter Jacksonin TSH-trilogiaa parhaiten. Kaikki on suurempaa kuin ennen ja upeat maisemat vilisevät silmissä. Tummimmista maailmankolkista syöksytään tarmokkaasti kirkkaana hohtaville mannuille. Kuvauspaikkana toimivan Uuden-Seelannin maisemat ovat täydellisiä suureepokselle. Eli puitteissa ei ole sijaa pahalle sanalle, mutta…
…muuten ikäville sanoillekin on paikkoja varattuna. Kokonaisuuden kymmentuntisessa hurjassa melskeessä Sormuksen ritarit on pelkkä lämmittely kahden jatkoleffan taistoille. Se ei toki tarkoita etteikö taisteluita ja ylidramaattisia käänteitä piisaisi myös kolmituntisessa avauksessa. Ötököitä ja muita kummajaisia on jopa hieman liikaa, jotta Tolkienin maailmasta ymmärtämätön saisi kaiken irti. Samoin inflaatiosta kärsivät myös jättiamplitudit ilojen ja surujen välillä. Ja silti ne elämää suuremmat taistot on säästetty myöhempään.
Kuten viisaat ovat jo kertoneet, Sormuksen ritarit & sen tehosteosasto vaatisi ehdottomasti elokuvateatterin puitteita vastaavan äänentoiston luomaan tunnelmaa. Visuaaliosaston pojat ovat varmasti painaneet pitkää päivää, jotta örkit ja maahiset on saatu viilettämään ruudulla yhdeksänhenkisen ritarisaattueen harmina.
Juonesta voi sanoa sen verran, että heti leffan alkumetreillä Frodo Reppuli saa kannettavakseen koko maailman taakkojen verran painavan sormuksen, jota useampikin taho tavoittelisi. Sormus polttaa ja polttaa kädessä, mutta pysyy hallussa. Ja parasta olisi pysyäkin, sillä onneton pikku Reppuli on se, jonka on jatkossa tuhottava pahuutta hehkuva sormus ja korjattava tulevaisuus pois väärältä kurssilta. Kukaan muu ei siihen ihmeeseen pysty. Ei edes hurja saattue, joka toimii pelokkaan seikkailijan tukena ja turvana. Viggo Mortensen ja Ian McKellen tekevät joukon vakuuttavimmat suoritukset, vaikka leffan kantava voima ei näyttelijöissä olekaan.
Peter Jackson oli luultavammin paras valinta ohjaamaan TSH-trilogia: vaikka Braindead-Petteri on ollut omimmillaan verenroiskuttelupätkissään, on TSH:ta varten löytynyt nörttikerrointa kylliksi. Ja löytyy sitä tältäkin sen verran, että Sormuksen ritarit on katsottu kolmeen otteeseen ja avaus ansaitsee 3.5 pojoa. Tästä on hyvä jatkaa kohti suurta loppua.
