[movie]Väkivallan vihollinen[/movie] aloitti [I]vigilante[/I]-leffojen aallon. Se mikä kuitenkin matkijoilta usein unohtuu on esikuvan hienovaraisempi viesti. Miksi edes vaivautua kehittää erinomaisen näyttelijän tulkitsemasta pasifistista raaka murhaaja kun samaan kerronta-aikaan voidaan kaataa hevosannos gornoa? The Exterminator, eli vapaasti kääntäen Tuholaishävittäjä on juurikin esikuvaansa häikäilemättömästi kuppaava tekele.
Überväkivaltaisen elokuvatuksen alkuaasinsiltana on kahakka, jonka seurauksena John Eastlandin (Robert Ginty) ystävä vammautuu vakavasti. Ilman minkäänlaista henkilökehitystä Eastland alkaa summittaisen lahtaamisen ja jepari James Dalton (Christopher George) jahtaa häntä. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaava James Glickenhaus on ilmiselvästi kirjoittanut elokuvansa pelkäksi epämiellyttävien gornokohtausten sikermäksi joiden väliin survotaan lyhyesti sanoen triviaaleja juonikohtauksia. Überväkivallan epämiellyttävyyden lisäksi juoni löyhkää kuin viikon ajan viemärissä mädännyt haisunäätä. Henkilöt jotka Eastland silpoo, käristää, ampuu tai muuten vain jauhaa ovat ohuesti luonnosteltuja kelmejä ja luonnollisesti Vietnamin Sotaa käytetään selityksenä nimihenkilön “traumoille” jotka eivät häntä näytä vaivaavan. Stan Winstonin verisistä tehosteista huolimatta Glickenhaus osoittaa kuitenkin suorastaan häiritsevää ymmärrystä katsojan mielikuvituksen voimasta ja jättää suurimman osan inhottavuuksista kameran ulkopuolelle, mutta takuulla on etukäteen katsojalle kerrottu mistä on kyse.
Robert Gintyn rooli väkivaltaisena psykopaattisadistina ei todellakaan kerää sympatiapisteitä ja koska hänen oma karismansa on jossain aknenaamaisen gnun luokassa ei asia todellakaan korjaannu. Lasinen tuijotus ja surkeat one-linerit alleviivaavat mitättömän mielipuolen vaikutelmaa. Christopher George tämän vastapuolena ei myöskään tee hyvää vaikutusta. Mukaan on sotkettu pari muutakin kliseiden raiskaamaa arkkityyppiä “juonta” väittämään.
Tunnelma on siis tyly, juoni surkeudessaan loistava, henkilöhahmot pökkelömäisesti tulkittuja ja väkivalta vastenmielistä lotrausta, joten mikään ei onnistu. Erittäin pienenä pelastavana tekijänä voi pitää Stan Winstonin tehosteita, mutta koska juoni ei kykene antamaan edes alkeellista syytä überväkivallalle on lopputulos Ö-luokan gornopläjäys. Tämän elokuvatuksen katsominen on pelkkää kiduttavaa ajanhukkaa.
