Pelko luodaan psykologisesti ja tunnetta rakennetaan pienillä tapahtumilla hitaasti edeten.

24.12.2004 09:37

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Signs
Valmistusvuosi:2002
Pituus:107 min

Manoj Night Shyamalan on omalaatuinen ohjaaja. Hänen kaikissa elokuvissaan on mystistä jännitettä. Ohjaajaneron elokuvia on verrattu kasvihuoneeseen: ilma on täynnä vahvoja tuoksuja, ja kasvuston alla kytee selittämätön, hiljainen kauhu.

Tällä kertaa elokuvan aiheena ovat peltokuviot, kuten elokuvan nimikin jo hieman asiaa valaisee. M. Night Shyamalan lähtee rakentamaan tarinaansa tavallisista, arkisista aineksista. Entinen pappi, vaimonsa auto-onnettomuudessa menettänyt Graham Hess (Mel Gibson) elelee rauhallista maanviljelijän elämää kahden pienen lapsensa Bon (Abigail Breslin) ja Morganin (Rory Culkin) sekä veljensä Merrillin (Joaquin Phoenix) kanssa Philadelphian maaseudulla, kaupungin, jossa Shyamalan on itsekin varttunut ja jonne hän usein sijoittaa elokuvansa. Vaimon kuolemasta on kulunut noin puoli vuotta, ja isä Graham on menettänyt traagisen tapauksen vuoksi uskonsa entiseen työnantajaansa, Jumalaan. Elokuvan yhtenä kantavana teemana onkin Jumalan olemassaolo, joka korostuu vahvasti myöhemmin, kun todellinen vaara uhkaa.

Yön aikana maissipeltoon ilmestynyt mystinen kuvio rikkoo hiljaisuuden. Sitä epäillään naapurin huligaanien kolttosiksi, mutta maissiruokojen taittumakohdan tarkkuus aiheuttaa ihmetystä. Lisäksi eläimet alkavat käydä levottomiksi, jopa väkivaltaisiksi. Pian selviää, että samanlaisia kuvioita on ilmestynyt satoja eri pelloille ympäri maailman. Onko kyseessä suuri huijaus, vai onko kuvioiden aiheuttaja jokin tuntematon, kammottava voima? En paljasta juonesta tämän enempää, mutta keskityn vielä elokuvan muihin ominaisuuksiin.

Elokuvan eräs sanoma on kohtalo ja kaiken tarkoituksellisuus. Onpa mukana hieman pakollista huumoriakin, joka keventää välillä erittäin piinaavaksi käyvää tunnelmaa, joka vain tiivistyy loppuhuipennusta kohti mentäessä. Kauhuelokuvana Signs on vakavasti otettava: pelko luodaan psykologisesti ja tunnetta rakennetaan pienillä tapahtumilla hitaasti edeten, mutta vääjäämättömästi. Paljon jätetään katsojan oman mielikuvituksen varaan, jota nuo pienet tapahtumat kuitenkin varsin toimivasti stimuloivat.

Mel Gibsonin rooli on näyttelijälle melko tavanomainen, mutta upea roolisuoritus kannattelee elokuvan tunnelmaa. Rooli on lahjakkaan näyttelijän uran parasta antia, ja joskus vaisuksi jäävä Joaquin Phoenixkin on todella uskottava pikkuveljenä, joka muuttaa perheen luo äidin kuoltua. Elokuvassa melko keskeisessä asemassa ovat myös varsin yksinkertaiset esineet, kuten vauvan itkuhälytin.

Signs vahvistaa käsitystäni mestariohjaaja Shyamalanista: kyseessä on kiistatta taitavimpia tunnelman luojia, keitä elokuvahistoria tuntee. Kokonaisuutena tiivistunnelmainen Signs on parasta, jota Shyamalanilta on tähän mennessä nähty. Suosittelen vahvasti kaikille, paitsi raskaana oleville naisille ja sydänkoneeseen kytketyille.

nimimerkki: g-sport

Arvosteltu: 24.12.2004

Lisää luettavaa