Perheleffa, jossa armeijan äijästä kehittyy lastenvahti. Keskivertohubaa.

1.6.2005 22:37

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Pacifier
Valmistusvuosi:2005
Pituus:95 min

Kun näin tämän leffan mainoksen, ensimmäinen ajatukseni oli: ”Ahaa, Vin Diesel tekee arskat.” Iso-Arskahan teki joskus aikoinaan leffan Lastentarhan kyttä. Siinä iso muskelimies pääsi suojelemaan heikompiaan ja samalla hassuttelemaan lasten kanssa. Heh-heh? Tuttisoturi lähtee uimaan samoille vesille, mutta ehkäpä onnistuneemmin kuin Arskan komedia. Kumpikaan leffa ei silti kovin korkealentoista taidetta ole.

Shane Wolfe on Vin Dieselin tyylilleen uskollisesti pullistelema merivoimien soturi, joka yrittää pelastaa maalleen tärkeän proffan (Donovan). Mission jälkeen proffa on kuollut, Wolfella pipi ja suunnitelma B edessä. Professorin jälkeen on nimittäin jäänyt GHOST, joka nyt on hukassa ja pakko löytää. Proffalta on jäänyt jälkeen myös muutakin, nimittäin liuta kersoja. Shane päätyy babysitteriksi GHOSTin etsimisen sivussa ja panee tietenkin koko perheen uuteen järjestykseen. Kuria kurittomuuden tilalle. Armeijassahan koulitaan pojista miehiä ja miehet, kuten tiedetään, pystyvät vaihtamaan jopa vaippoja.

Leffan alku ei lupaa mitään hirnuttavan hauskaa. Mutta konkari Carol Kanen outoa kieltä sössöttävä lastenhoitaja Helga nostaa tunnelmaa. Piskuinen Kane on totta vie hupaisa näky raahatessaan Vin Dieselin kokoista örähtelijää koivessaan. Ja jos aivot tuntuvat tarpeeksi pehmenneiltä, huulilta saattaa kirvota hihitys myös kliseisille ”armeija kohtaa arjen”-, ”iso möhkö saa hassusti nenälleen”- ja ”pelkureista tulee koviksia” -vitseille. Koska komediasta on kyse, ei koko leffan aikana murehdita puoltatoista kohtausta kauempaa perheen edesmennyttä isää (jos hän ei ollut usein kotona, kenen lapsia hänen vaimonsa lapset ovat…?).

Kokonaisuutena Tuttisoturi on yhdistelmä jo mainittua Arska-leffaa, Sound of Musicia, Beethovenia (tosin tämä elokuvan päähenkilö on karvattomampi…) ja Yksin kotona -sarjaa. Yllättäen tästä sekasotkusta on saatu muotoiltua ihan siedettävä puolitoistatuntinen, jolle myös Minä, Tarkovski-fani ja klassikoiden suuri ystävä, nauroin(!). Ollen yhä häikäistyneen hämmentynyt muskelimiehen näkemisestä pelkässä pyyhkeessä ja lauleskelemassa tuutulaulua pikkupojalle, tykitän filkalle hyvän perheleffan ansaitsemat pojot.

Ah, nähdäpä Vin Diesel tanssimusikaalin pääosassa – se voisi olla vähintäänkin herttaista tämän leffan perusteella…

Arvosteltu: 01.06.2005

Lisää luettavaa