Leffan tapahtumapaikkana on Pariisi. Eric Stolzt saapuu kaupunkiin tekemään jotain busineksia. En ollut aikaisemmin perehtynyt tämän leffan juoneen millään tavalla, joten businekset olivat hyvinkin auki. Eric voisi olla vaikka mikä amerikkalainen taiteilijahörhö, joka on tullut Pariisiin hakemaan inspiraatiota. Alkua venytetään mukavasti ja ainakin itse odottelin mielenkiinnolla että minkä tyylistä meininkiä on luvassa, koska käsillä ei ollut edes leffan kansia tms. sälää. Periaatteessa tästä olisi voinut kehkeytyä vaikka romanttinen Pariisi-leffa… hyvä ettei, No milk today!
Kun toiminta pyörähtää käyntiin niin luvassa on huumehörhöilyä pankkiryöstöä ja verilöylyä. Leffa ei ole ihan perinteinen Hollywood-kampe vaan ranskalais-amerikkalaisten suht “pienen” budjetin systeemi. Tällaiset yhteistyö-proggikset ovat monesti aika hyviä tapauksia ja erottuvat edukseen Hollywood-massasta.
Katsomastani versiosta puuttui alusta englanninkielinen tekstitys. Minä eikä Eric tajuttu kumpikaan mitä ne ranskalaiset oikein horisee. Mieleeni palautui elävästi oma Ranskassa käyntini pari vuotta takaperin. Monet osaavat englantia, mutta eivät sitä ihan vittuillessaan ala puhumaan kun ranskalaisia kerta ovat.
Leffan musiikki on aika mielenkiintoinen valinta. Harvemmin kuulee tällaista konemusaa missään kautta linjan . Eikä kysymyksessä ole todellakaan mikään japanilaisten autojen subbareista tulviva BassBoom-meiniki.
Leffan alku ja ns. romanttinen loppu tuntuvat hiukan irtonaisilta, mutta toimivat toisaalta inhimillisenä kehyksenä säälimättömälle toiminnalle, jossa syyttömätkin saavat armotta kuulasta kalloon.
Tämä on aivan katsomisen arvoista tavaraa.
