Mel Brooksin maailmanhistoria jakaantuu kolmeen osaan: Rooman imperiumin, Espanjan inkvisition ja Ranskan vallankumouksen aikaan. Ensimmäinen osa on hulvatonta ilotulitusta, keskimmäinen tuodaan musikaalin muodossa ja Ranskan kohdalla palataan perinteiseen komediaan. Kaikille yhtenäisenä tekijänä on pikkutuhmat jutut ja Mel Brooks pääosassa.
Niin on mieli muuttunut tai muisti pettänyt, mutta mielikuva leffasta oli paljon parempi kuin nykytotuus osoitti. Mel Brooksin huumorihan ei ole mitään älyn valon loistoa, vaan kaikki pohjautuu jo muiden tekemisten satirointiin tai todellisten tapahtumien vääntelyyn. Monty Python onnistui historian oppitunnissaan huomattavasti paremmin kuin lätäkön takainen ukkeli. Brooksin esitys on enemmän sketsikokoelma ja olisi ehkä (Pythonin tapaan) teatterin lavalla parempi. Varsinkin tämän leffan kohdalla näin on Espanjan osuudessa, joka on musikaalimuodossa, ja se ei tähän katsojaan uppoa yhtään. Voi tietysti olla että vuonna 1981 Brooks on ajatellut tehdä kunnianosoituksen jenkkien musikaaliperinteille. Perinteisissä komediaosuuksissa näin silmissäni sarjakuva-albumin jossa törmäillään ja kohkataan sinne sun tänne. Ja väännetään asterixmäisesti nimiä.
Positiivistä Brooksin Mielettömässä Maailmanhistoriassa on se että ukko pitää linjansa ja tyylinsä. Jos kerran tällä tavalla ja menolla on kannuksensa ansainnut ja omakseen kokenut, niin miksi tyyliä muuttamaan. Olkoonkin sitten esitystapa vaikka naivi ja lapsellinen.
Mielettömän maailmanhistorian näyttelijät katoavat Brooksin taakse. Ainoastaan Gregory Hines nousee jollain tavalla esille. Muiden osuudeksi jää joko esitellä ryntäitä tai olla statistikohkaajia. DVD:n ikärajana on 11 vuotta ja se lienee sopiva. Kihi-kihi-hihitelyksi homma menee kuitenkin esiteineillä ja vanhemmat voivat odottaa kysymyksiä eunukeista ja miten niin on hyvä olla kunkku jos pääsee kourimaan tissejä.
DVD:n tasoa syö olennaisesti onneton äänimaailma joka on tyydytty rakentamaan muotoon DD 2.0.
