Vampyyrit ovat aina olleet koukuttava ja kiinnostava aihe meille ihmisille. Aina muinaisista kirjoituksista ja taruista, Kreivi Draculan kautta True Bloodin ja Twilightin kaltaisiin “moderneihin” vampyyrikuvauksiin. Vampyyri ei ole enään Transsylvanian yössä hiipivä kaapuveikko, vaan valkokankailta tihrustamme toinen toistaan komeampia ja seksikkäämpiä verenimijöitä. Anyways, parempi mennä asiaan.
En ole True Bloodin takana oleviin kirjoihin koskaan perehtynyt, mutta tv-sarja on ollut seurailussa ihan alusta asti. Olen kyllä kaikista kausista tähän mennessä tykännyt. ..Niin tai, ei tämä uusi kausi nyt kyllä kovin paljoa hätkäyttänyt. Tässä vaiheessa suosittelen niitä henkilöitä, jotka eivät ole vielä tuoreinta kautta nähnyt, kääntymään 360 astetta – sillä juonipaljastuksia on luvassa.
Vitoskirja ilmeisesti keskittyy aika pitkälti muodonmuuttajien surmaamiseen, mutta sarjassa se on vain yksi sivujuonista. Ja voi pojat, niitähän riittää. On mielipuolista vampyyriuskontoa, on keijukaisia, on ihmissusien laumajohtajuudesta taistelua, on arabitulihirviötä, on rakkaustarinoita kerrakseen (True Bloodille uskolliseen tyyliin niin homo- kuin heterolälläröintiä) ja vielä ties mitä. Välillä sarjaa katsoessa tuntui siltä, että ei meinaa pysyä kärryillä millään. Eikä sitä varmaan pysynytkään. Sen verran monta sivuhaaraa tässä hienossa juonessa oli.
..mutta se toteutus, se onkin sitten kokonaan toinen juttu. Sarja toitotti muutamia seikkoja ihan liiaksi. Näihin lukeutui mystinen vampyyrijumala “Lilith” ja kaikki muu tämän fundamentalistisen sekoilun ympärille keskittyvä pelleily alkoi tulla jo korvista ulos. Ja sama meno ilmeisesti tulee yhä jatkumaan..
Muutamaa sarjan hahmoa oli mielenkiintoisella tavalla muovattu uusiin ulottuvuuksiin. Mm. tähän asti se kiltti, aina niin rehti kultapoika Bill, olikin tällä kaudella “pahis” ja tämä näyttäisi olevan ihan pysyvä ratkaisu. Sookie oli oma ärsyttävä itsensä. Loputkin hahmot olivat aika pitkälti samankaltaisia kuin aiemmillakin kausilla. Mielenkiintoisia uusia hahmoja ei mielestäni edes sarjaan ilmestynyt. Oli todella hienoa, että saatiin nauttia Russel Edgingtonista vielä yksi kausi. Dennis O’Hare on kerrassaan loistava.
True Blood on aika pitkälti perinteistä aivot narikkaan hömppää, jossa on kuitenkin syvällisiäkin vivahteita. Se jaksaa viihdyttää jatkosta toiseen, mutta ei omaa juuri minkäänlaista uudelleenkatsomisarvoa. Vitoskausi ei tehnyt tähän asiaan minkäänlaista muutosta. Kertaakaan ei puuduttanut ja ennen viimeistä jaksoa jopa jännitti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ei se mikään älyttömän hieno katselunautinto ollut. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille vampyyriviihteen ja True Bloodin ystäville.
