Japanista kopioitujen kauhuelokuvien virta Hollywoodissa ei tunnu heikkenevän. Ringin seuraksi on saatu Grudge, ja nyt onneaan kokeilee Pulse.
Tarina on juuri sitä mitä voi “japsikauhulta” odottaa. Teknologia kääntyy ihmistä vastaan syrjäisessä kaupungissa USA:ssa. Internetin välityksellä leviävät pahat henget lamauttavat nuoria, jonka jälkeen heidän elämänvoimansa on kateissa, ja he luonnollisesti päätyvät itsemurhaan.
Uutta teknologiaa esitellään kokoajan. Kaiketi elokuvalla on olevinaan jokin piilosanoma nörteille, jotka vain istuvat koneella evätkä tee mitään: Pahat sielut tulevat teidät noutamaan, jollette muuta tapojanne. Ylös siitä ja urheilemaan. Minuun tämä piilopelottelu ei toiminut. Olen lähinnä vain ottanut jenkkien japanikauhun campina nykyään.
Lisäksi on vaikea ymmärtää amerikkalaisten innostusta genreä kohtaa. Tietysti heillä on korkea teknologia taso, muttei se ole mitään verrattuna Japanin vastaavaan. Japanilaisen kannalta voikin olla hyvin pelottavaa, jos jokaista arkipäivää eteenpäin vievä tuote alkaa tappamaan sinua. Suomessakin on jo supernopeat laajakaistat, joten täälläkin tämä saattaa muutamia katsojia pelottaa.
Tekniseltä toteutukseltaan Pulse on hyvin perinteistä jenkkien Japani-kauhua. Pelottelukohtauksia viljellään suhteellisen paljon. Sielut ovat omituisia välähteleviä sinisia ihmisiä. Tunnelma on muutenkin kolea. Näin ollen voi sanoa, että perushutusta on kyse.
Näyttelijät ovat juuri sopivia tällaiseen menoon. Kaikki tekevät selkeää roolityötään. Eikä kukaan pääse edes olemaan ylirasittva. Show’n kuitenkin varastaa Brad Dourif upealla cameollaan. Hän kertoo, miten asiat tulevat olemaan, eikä hän voisi olla enää enpää oikeassa. Tällaisten cameo-roolien ansiosta huonot leffatkin onnistuvat hetken näyttämään hyviltä.
Kaiken kaikkiaan Pulse on väsynyt genren perinteitä kunniottava tekele. Mitään uutta ja vallankumouksellista ei ole luvassa, mutta kyllä tämä krapulassa menee.
nimimerkki: Tumppimies
