Keittiötarinoita on norjalaiskomedia, jota on kutsuttu kaurismäkimäiseksi. Vähäeleisyys on kuin suoraan Kaurismäen filmistä, mutta norjalainen äijähuumori erottaa sen suomalaisen sukulaissielun tekeleistä.
Elellään 1950-luvun alkua. Hullut ruotsalaiset ovat kekanneet tutkiskella norjalaisten poikamiesten keittiötapoja. Kohteeksi on valittu eräs pikkukylä, jonne säntää iso määrä tutkijoita. Folke, jonka sukunimi ei ole West vaan Nilsson, on yksi ruotsalaisista tarkkailijoista. Hänen tarkkailtavanaan on Isak Bjørvik, joka suhtautuu projektiin hyvin epäileväisesti. Folke istuu tarkkailutornissa keittiön nurkassa ja yöpyy asuntovaunussa pihalla, välillä tulee sinne tarkkailupaikkaankin torkahdettua. Hän pistää ylös kaikki Isakin keittiötoimet, joita on harmittavan vähän. Tarkkailun ykkössääntö on, että tarkkailija ei saa jutella tai muutenkaan kommunikoitava tarkkailtavan kanssa, mutta miesten välit kuitenkin lämpenevät ja heistä tulee parhaat kaverukset, mistä naapurissa asusteleva Grant ei ole kovin mielissään.
Keittiötarinoita on pieni elokuva, josta löytyy lämpöä. Vaikka tunnelma onkin lämmin, niin on se samalla aika äijämäinen. Äijämäisyyttä korostaa vielä se, että leffassa ei ole kunnollisia naishahmoja, hyvä jos he ehtivät edes ruudussa vilahtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät naispuoliset katsojat saisi leffasta mitään irti. Leffa on ladattu täyteen särmikästä huumoria, mutta sisältää myös herkkiä ja hellyyttäviä hetkiä. Kaurismäkimäinen dialogi ja vähäeleisyys on liitetty Coen-veljesten leffoja muistuttavaan yhteisökuvaukseen ja mielikuvituksellisuuteen. Oman hupinsa leffaan tuovat ruotsalaisten pilkka (ei kovin ilkeämielistä kuitenkaan) ja viittaukset Suomeen.
Joachim Calmeyer on loistava Isak ja Tomas Norström oli hyvä valinta Folken rooliin. He muodostavat mainion parivaljakon ja jätkien suoritukset ovat täyttä rautaa. Sivuosatkin ovat miehitetty osaavilla näyttelijöillä, mutta ei pääosakaksikkoa kukaan voita. He saavat jokaisessa kohtauksessaan katsojilta sympatiat puolelleen.
Bent Hamerin persoonallinen ystävyyskuvaus Keittiötarinoita on täynnä ikimuistoisia hetkiä, mutta ei tästä ihan klassikoksi ole. Ei tämä mikään suurelokuva ole, mutta himputin hyvä joka tapauksessa. Pläjäys jättää hyvän mielen, ehkä samalla jopa vähän haikeankin olotilan. Jos tällaiset elämänmakuiset draamakomediat iskevät, niin on Keittiötarinoita loistava valinta. Filmin lumiset maisemat kyllä iskevät näin talvisaikaan.
