Sid ja Nancy kertoo Sex Pistolsin lyhytaikaisen basistin ja amerikkalaisen bändärin/ilotytön/heroinistin rakkaustarinan. Se alkaa Nancyn murhasta ja koko elokuva on Gary Oldmanin esittämän Sid Viciousin näkemys asiasta, poliisiasemalla tehty tunnustus. Varsinainen tarina alkaa, kun Sid ja Chloe Webbin esittämä Nancy hengittivät ensimmäisen kerran saman huoneen ilmaa ja loppuu neworkilaisen hotellin huoneeseen. Kertoiko Sid tätä koskaan kellekään muulle, vai onko se vain tekijöiden fantasiaa Sidin kustannuksella, se jää arvoitukseksi.
Sid ja Nancy perustuu Gary Oldmanin js Chloe Webbin väliselle kemialle. Tai kuten Anthony Hopkins sanoi: ”Minä tulen töihin ja teen työni, hän tulee töihin ja tekee työnsä. Sitten jotkut ihmiset kutsuvat sitä kemiaksi.” Oldman on eittämättä kaikissa määrin pidettävämpi hahmo. Hän on sankari nahkahousuissa, viaton pikkupoika varustettuna niiteillä, oikea mies, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Malcolm McLarenin sanoin hän on 70-lukulaisen punk-liikkeen symboli. Elokuva viittaa suoraan, että Nancy oli syynä Sidin tuhoon. Sid ei ole muusikko, Sidillä ei ole mitään suuria ajatuksia, mutta kuten kohtaus metadoniklinikalla näytti: hän olisi voinut olla jotain.
Kaikinpuolin vastenmielinen rääkyjä ja verisesti huomionkipeä Nancy veti Sidin mukanaan. Sid kyllä vihjasi omasta tahdostaan olevansa kiinnostunut heroiinista, mutta silti. Siitä, molempien loppuelämän määritelleestä hetkestä eteenpäin Nancy olikin punkkarimme elämässä kuin kävelevä katastrofi. Hän torpedoi keikkasuunnitelmat, tuuditti Sidin erinomaisuuden fantasioihin ja tukahdutti kaiken kehittymisen. Kyseessä on saamarin rasittava hahmo. Kusenkeltaiset kiharat hiukset, jauhonvalkea naama ja uhmaikäisen käyttäytymistavat ovat niin raivostuttavia asioita, että taputin Sidille, kun hän läimäytti Nancya.
Sid ja Nancy on viihdyttävä elokuva punkista, Sex Pistolsista ja yleensäkin musiikista kiinnostuneille. Keikkakohtaukset henkivät rään, veren, smegman ja viinan sekaista tuntua. Sekasortoa ja päätöntä väkivaltaa vailla tarkoitusta helkkarin komeasti toteutettuna. Tylsiä suvantohetkiä ei pahemmin ole, vaikka heroiinihuuruissa pällistelevän pariskunnan edesottamukset muuttuvat aika irrallisiksi leffan loppupuolella. Ainoaksi todelliseksi heikoksi lenkiksi lähes kahden tunnin pituisessa punk-pläjäyksessä jää Chloe Webb. Ei hän missään nimessä huono näyttelijä ole, vaikka yli menee pari kertaa. Raivostuttava akka on vain perhanan raivostuttava ja rajat löytyy itse keneltäkin.
