Televisiosta tulee harvemmin elokuvia katseltua, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja katsoin Aavelaiva-nimisen rainan. Olin kuullut elokuvasta jo aiemmin ja näin ollen varautunut kunnon b-luokan kauhuiluun enkä suinkaan suotta: Aavelaiva on kuin onkin pesunkestävä b-kauhuleffa, josta löytyy aika vähän kehuttavaa.
Elokuva alkaa takaumalla, joka sijoittuu 1960-luvulle. Italialaisen risteilyaluksen kaikki matkustajat pääsevät hengestään aika erikoisella tavalla. Lupaavan alun jälkeen hypätäänkin sitten 2000-luvulle, josta elokuvan alamäki alkaa. Joukko tutkijoita löytää hylätyn risteilijän, jonka he ajan myötä tunnistavat samaiseksi kadonneeksi risteilijäksi. Jotta klisheisyys olisi taattu, porukka tietysti jää loukkuun laivaan 60-luvulla tapettujen matkustajien armoille ja homma alkaa toden teolla rykimään.
Aavelaivan ainoa pallero, joka sille on pakko antaa, tulkoon sekä raa’asta alkukohtauksesta että tyylikkäästä takaumakohtauksesta leffan loppupuoliskolla. Muuten leffan “kauhu” jäi minulta ainakin kokematta, eikä tunnelmanluonti ole oikein mistään kotoisin. Näyttelijöiden suorittamista seuraa lopulta enää pitkin hampain ja naurettava loppukohtaus kruunaa koko “komeuden” ja jättää leffasta vain tahattoman koomisen kuvan. Tämän perusteella voisin luovuttaa ja jättää televisiosta tulevat elokuvat suosiolla katsomatta.
nimimerkki: Ookami
