Phantasm IV jatkaa elokuvasarjaa edellisten jatko-osien tapaan siitä mihin se oli jäänyt aiemmin. Reggie pääsee tälläkin kertaa pelastusmatkalle Mikeä varten, mutta tarinaan tulee paljon muitakin asioita ja käänteitä mukaan, mitkä muuttavat joidenkin hahmojen muotokuvaa. Elokuva ei toista niinkään kahden edellisen osan kaavaa, vaan uudet ulottuvuudet luovat mielenkiintoa juonen kulkuun. Don Coscarelli oli vain hieman yli kaksikymppinen kun ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen Phantasmin, 20 vuoden aikana karttunut kokemus näkyy tässä osassa pelkästään hyvinä asioina, tämä on ehdottomasti aikuismaisin elokuva Phantasm -sarjassa.
Neljännen ja toistaiseksi viimeisen Phantasmin juoneen on panostettu edellisosaa enemmän, nyt saamme tietää hieman enemmän eri hahmojen taustoista, ja kuinka ne vaikuttavat nykyhetkeen. Juonen tempo ei ole yhtä nopea mitä se edellisissä osissa oli, ja tämä voikin tuntua liian löysältä aluksi, mutta minuun se upposi hyvin. Hitaammin kulkeva juoni antaa myös katsojalle aikaa mietiskellä eri käänteiden tarkoituksia. Tässä piileekin yksi Phantasm -elokuvasarjan hienoista puolista, kaikkea ei kerrota suoraan katsojalle, vaan pohdiskelua saa itsekkin tehdä. Toisaalta joitakin asioita olisi voinut raottaa ehkä vieläkin enemmän, mutta tästä voidaan olla montaa eri mieltä. Onhan tämäkin parempi kuin aivot narikkaan -tyylinen horror-mättö, mihin kolmososa hieman suuntautui.
Ykkösosasta yli jääneitä kohtauksia on tässä osassa käytetty hyväksi flashback -tyylillä, mikä toimii yllättävän hyvin. Alkupuolen pimeällä maantiellä kuvatut filmaukset tuovat mieleen jopa David Lynchin elokuvat, mutta toisaalta myös letkeää kauhua on myös mukana. Kolmannen osan hieman liiallisuuksiin mennyt huumori on tässä osassa valjastettu hyvin, eikä se häiritse menoa, myös koskettavia kohtauksia on saatu mukaan elokuvaan, nämä ovat esimerkkejä Coscarellin kehittyneestä ohjaustavasta. Myös visuaalisesti upea kuvausympäristö antaa elokuvalle ominaisen tunnelman.
Phantasm 4 luottaa lähinnä neljään päähahmoonsa, mikä on omasta mielestäni hyvä valinta. Kolmannessa osassa hahmovalinnat epäonnistuivat, mutta nyt ykkösosastakin tuttu nelikko Angus Scrimm, A. Michael Baldwin, Bill Thornbury ja Reggie Bannister tekevät laadukasta työtä. Etenkin A. Michael Baldwinin hyvä tulkinta Miken sielunmaailmasta jäi mieleeni, unohtamatta jälleen kerran hauskaa Reggietä, joka tarjoaa parit naurun arvoiset one-linerit.
Phantasm IV palauttaa leffasarjan takaisin tasolleen aikuismaisemman ja monipuolisemman tyylin avulla, mikä toimii yllättävän hyvin. Toki jotkin asiat jäävät vielä hieman liian avonaisiksi, mutta jos tämä on viimeinen Phantasm -elokuva, niin omasta mielestäni tämä on silti varsin hieno ja tunteikas päätös sarjalle, etenkin viimeinen kohtaus on upeasti tehty.
“It’s just the wind, it’s just the wind.”