Rakkautta ja anarkiaa -festivaalien tämän vuoden yllätyshitiksi nousi amerikkalainenn indie-komedia Humpday, eikä sen suosio ole mikään ihme. Filmi tuo mieleen Judd Apatow’n hittikomediat, mutta on niitä karkeampi ja aidonoloisempi. Kaikenlainen Hollywood-kiilto loistaa poissaolollaan ja uskottavien henkilöhahmojen henkiset kamppailut tuntuvat arkisen nuhjuisilta. Humpday on tarkkanäköinen analyysi ihmissuhteista, elämäntapojen kohtaamisesta, ystävyydestä, seksuaalisuudesta ja rakkaudesta. Lämminhenkinen tunnelma ja näppärä dialogi saa katsojan kuin katsojan varmasti puolellensa.
Vaikka lähtökohtana onkin homostelu, niin filmiä ei mitenkään voi pitää homoelokuvana. Teosta voi lämpimästi suositella lähes kaikille, jopa kovan luokan tosikkoheterollekin. Ehkäpä heterouttaan koko ajan todistelevan machomiehen pitäisi juuri katsoa tämä elokuva, sillä sen asettamat kysymykset ja esittämät näkökannat voivat ehkäpä aiheuttaa tällaisen katsojan pääkopassa jonkinlaista aivotoimintaa sekä vanhojen kaavojen rikkoutumista. Homofoobinen katsojakin voi vapaasti naureskella pläjäyksen tempauksille, sillä kokonaisuudessa ei varmasti ole mitään sillä tavalla häiritsevää kuvamateriaalia.
Täysin improvisaatioon tukeutuva elokuva toimii yllättävänkin hyvin. Yleensä en itse innostu kokonaan improvisoiduista jutuista, sillä ne tuovat tarinankerrontaan tietynlaista löysyyttä ja junnaamista. Tällä kertaa idea kuitenkin toimii loistavasti, ehkäpä taitavien näyttelijöiden ja osaavan henkilöohjaajan ansiosta. Juoni on varsin simppeli, mutta sekin sisältää loppuen lopuksi useitakin eri tasoja.
Tarinan keskiössä on keskiluokkainen aviopari Ben ja Anne, jotka tekevät kunniallista työtä ja asuvat kivassa omakotitalossa. Eräänä yönä heidän oveensa kolkuttaa Benin vanha opiskelukaveri Andrew, joka kulkee aina elämän osoittamaa suuntaa. Vanhojen kavereiden tutustuessaan erään kommuunin illanvieton yhteydessä paremmin nykyisiin persooniinsa tulee ilmoille hauskalta kuulostava ehdotus. Aina pienessä rahapulassa oleskeleva Andrew on havainnut amatööripornofestareiden olevan varsin hyvä tapa ansaita rahaa, mutta tarvitsisi filmilleen tarpeeksi originellin ja toimivan idean. Yhdessä Benin kanssa he keksivät, että he voisivat naida toisiaan siinä elokuvassa. Mikä olisikaan hienompaa kuin heterohomopornofilmi? Seuraavana aamuna on hirveä krapula, mutta idea kutkuttaa kaverusten pääkoppaa, sillä se todistaisi molempien elämästä salattuja pointteja. Vaikka kummatkin ovat yhtä epäileviä, niin he eivät halua näyttää epäilystään, vaan aikovat viedä homman loppuun saakka. Mutta muuttuisiko kavereiden ystävyys siinä? Voiko täysin hetero homoilla pysyen silti puhdasverisenä heterona? Mitä Benin vaimo Anne tästä tuumii?
Humpday pistää miettimäänkin ollessaan samalla parhaimmillaan aivan hulvaton. Elämältä maistuva lämmin huumori sekä näyttelijöiden suusta pulppuava fiksu dialogi jaksavat viihdyttää. Lopputulos on kuitenkin sillä tavalla varsin harmiton, ettei se jää pahemmin mieleen kummittelemaan. Kuitenkin Humpday viihdyttää täysillä koko kestonsa ajan ja saa varmasti mittavan tukijoukon.
Amyn jäljillä oli aikoinaan sen verran kattava nuorten aikuisten rakkaustutkielma, että sille tuskin löytyy koskaan voittajaa. Humpday on omalaatuinen, hauska ja toimiva pikkuleffa, joka piristi esim. R&A-festareiden laatuelokuvan vakavuuden joukossa. Itselleni meinasi jo tulla itselleni festareiden viimeisenä päivänä jo pieni festariväsymys, niinpä Humpday oli osuva valinta sen päivän elokuvien joukkoon. Vaikka Humpday ei olekaan mikään mestariteos, niin se on vahva osoitus siitä, että pienellä budjetilla, hyvillä ideoilla ja arkisella kerronnalla voidaan saada paljon hyvää jälkeä aikaiseksi. Ei siis mikään ihan turha tapaus.
