Carnival of Souls on kolmessa viikossa kuvattu pienen budjetin psykologinen kauhuelokuva. Se lukeutuu 60-luvun riippumattomasti kuvattuihin uudenaallon kauhuelokuviin. Pienimuotoinen tunnelmointi aluksi jopa kiellettiin Suomessa, mutta julkaistiin hieman myöhemmin täällä varsin omituisella nimellä Helvetilliset. Ajan saatossa mustavalkoinen pätkä on saavuttanut kulttimaineen ja sen ideaa on myös usein kopioitu.
Elokuva alkaa kun nuori nainen joutuu auto-onnettomuuteen ystäviensä kanssa. Auto putoaa sillalta suoraan jokeen. Kolme tuntia myöhemmin nainen kuitenkin ilmestyy joesta ja näyttää olevan täysin kunnossa. Hänen ystävänsä ovat menehtyneet. Tapauksella on kuitenkin selvää vaikutusta häneen. Hän tulee eristyneemmäksi ja muuttaa pois toiselle paikkakunnalle. Myös omituiset näyt yhtäkkiä ilmestyvistä aavemaisista hahmoista alkavat riivata häntä. Uudelta paikkakunnalta löytyy myös mystinen hylätty huvipuisto jossa selvästi on jotain salaperäistä…
Elokuvan perusidea saattaa nykyään olla tuttu monille, mutta Carnival of Souls ei onneksi perustu yllättäviin käänteisiin. Tunnelmaltaan se on harvinaisen utuinen ja unenomainen. Elokuva etenee hitaasti niukalla dialogilla, ja taustalla jatkuvasti soiva kolkko urkumusiikki on omiaan lisäämään ahdistavaa tunnelmaa. Painajaismainen tunnelma ei missään vaiheessa hellitä, vaan elokuva etenee johdonmukaisesti pahasti aavistettavaan ja järkyttävään loppuratkaisuunsa asti.
Eristyneisyyden ja ahdistuneisuuden kuvaajana Carnival of Souls on onnistunut eivätkä pieni budjetti, lievä amatöörimäisyys ja jotkut kömpelöt ratkaisut juuri haittaa, kun elokuvan tunnelma on näinkin vahva. Rainassa selvää 60-luvun uudenaallon henkeä ja mielestäni pesee monet isommatkin kauhuklassikot. Carnival of Soulsin ohjaaja Herk Harvey ei tehnyt muita elokuvia, mutta jo tämä pätkä osoittaa että miehellä oli selvä taito luoda kolkkoa ja hypnoottista tunnelmaa.
