Elokuva on pitkälle kehittynyttä liiketoimintaa ja taiteena se on äärimmäisen hienoja kerronta-tapoja hyödyntävä yhdistelmä. Vuonna 1903 keino tallentaa liikkuva kuva (äänen yhdistäminen siihen oli vielä kaukana edessä) oli vielä uudenlainen tekniikka jona sovellutuksia vielä kehiteltiin. Edwin S. Porter otti aineksia Willistä Lännestä ja teatterista ja kaatoi ne uuden välineen kanssa yhteen. Lopputulos on nykysilmin katsottuna äärimmäisen jähmeä ja karkea, mutta silkkana historiallisena saavutuksena se on hämmästyttävä.
Tarina on yksinkertainen. Ryöstäjät pysäyttävät junan ryöstääkseen sen ja ryöstön aikana he räjäyttävät rahalaatikon auki ja myös käyttävät väkivaltaa häikäilemättömästi. Sattuman vuoksi heidän pakomatkansa saaliin kanssa jää lyhyeksi ja he menehtyvät tulitaistelussa.
Porterin ohjaus on melkoisen tehokasta. Tarina etenee kohtaus kerrallaan tapahtumien mukaisessa järjestyksessä ja mukana on paitsi erikoistehosteita myös toimintaa. Mitään suureellista ei elokuva pyri esittämään, sillä pääosassa on ryöstön toteutuminen ja sen välittömät seuraukset.
Ikivanhuudestaan huolimatta [I]Suuri junaryöstö[/I] ansaitsee täydet pisteet, sillä ilman edelläkävijöiden työtä eivät seuraajat kykenisi viemään kehitystä eteenpäin. Se koskee ennen kaikkea sellaista taidetta missä tekniikan osuus on vahva. Hyvin pienestä ja mitättömän oloisesta siemenestä voi kasvaa suunnattoman suuri puu ja tämä ryöstöleffa yli sadan vuoden takaa on juuri sellainen. Jotain pientä, mutta suunnattoman tärkeää.
