Vuonna 1968 ilmestynyt Apinoiden planeetta eli Planet of the Apes oli merkittävä teos. Se yhdisteli oikeista naruista ja muodostui mestarillisen science fiction-elokuvaksi. Jatko-osien taso on heitellyt ja tuntuu, että moni on ollut välittämättä niistä. Sarjan viimeinen osa (ainakin siihen asti) oli vuoden 1973 Battle for Planet of the Apes, jonka jälkeen koko elokuvasarja haudattiin. Tosin tekihän Tim Burton karmean remaken vuonna 2001, mutta ei siitä sen enempää. 2010-luvulla koko homma alotettiin alusta ja rebootattu trilogia sai alkunsa. Uuden trilogian ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2011, mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut sama tarina vaan nyt on tarkoitus kertoa miten apinat pääsivät valtaan ja miten syntyi planeetta, jota hallitsivat apinat. Ihan kaikkea ei kuitenkaan selitetä ja jotenkin tarina jää pahasti kesken.
Ihmiset kehittävät lääkkeen, jolla voi nostaa elävien olentojen älykkyyttä. Valitettavasti apinoista tuleekin vähän liian älykkäitä, jolloin alkaa kaaos. Kaiken lisäksi lääke on ihmisille kuin myrkkyä. Älykkään Caesarin johdolla apinat nousevat kapinaan. Siinä oli lyhyesti tämän elokuvan tarina, joka pitää otteessaan koko ajan. Tarina siitä miten apinoiden planeetta sai alkunsa on toteutettu kiitettävästi.
Apinoiden planeetan vallankumouksen nähtyäni päätin katsoa tämän aiemman osan. On erittäin harvinaista, että katson elokuvat väärässä järjestyksessä, mutta näin vain kävi. Kun hyllystä tai Netflixistä ei löytynyt Apinoiden planeetan syntyä, oli pakko katsoa ensin jatko-osa. Apinoiden planeetan vallankumous osoittautui hyväksi ja synkäksi, johon pääsi kärryille heti. Olin kuitenkin jonkin verran tietoinen mitä tässä trilogian ensimmäisessä osassa tapahtui, mutta halusin päästä katsomaan sen nopeasti. Kirjastossa käydessäni löysin sen vihdoin ja katsottuani sen koin pettymyksen tunteen. Elokuva jää jotenkin niin kesken, joka on ymmärrettävää jatko-osien kannalta. Pettymykseen saattaa vaikuttaa se, että katsoin ensin Apinoiden planeetan vallankumouksen. Sitä synkkää tyyliä jäin kaipaamaan, vaikka kaikkien muiden hyvien puolien kanssa tämä onnistuu olemaan loppujen lopuksi aika hyvä elokuva. Olisin kaivannut vain sitä ihmisten ja apinoiden välistä vihaa enemmän.
Osa näyttelijöistä vetää homman hyvin ja osa vähän kehnommin. Liikkeenkaappauksen avulla Caesaria näyttelevä Andy Serkis on tunnettu esimerkiksi King Kongista ja tietenkin Klonkusta. Hän tekee elokuvassa parhaan roolisuorituksen. James Franco ei onnistu kovin hyvin ja ei myöskään Freida Pinto. Kummallakaan ei ole aikaa todistaa taitojaan ja hyvä näin. Caesaria ja muita apinoitahan me tahdomme. Kaikki kiinnostus kiinnittyy apinoihin ja hyvä näin. Kaiken kukkuraksi apinat olivat CGI:ta, joka voi olla hyvä tai huono asia. Alkuperäisissä elokuvissa apinat oli tehty pukuja käyttävillä ihmisillä, mutta sehän olisi liian vanhan aikainen ratkaisu ja miten silloin tässä elokuvassa apinat olisivat voineet liikkua näin sulavasti ja apinamaisesti. CGI on tässä varsin hienoa ja välillä ihmettelee katseleeko oikeita apinoita. Välillä taas ei aivan.
Tässä on kuitenkin lupaava ja ihan hyvä alku trilogialle, joka on kokonaisuudessa loistava. Ensimmäinen osa paljastuu heikoimmaksi, mutta silti hyväksi viihteeksi. Antaisinko tälle 3½ tähteä vai 4 tähteä? Pettymyksen takia annan jälkimmäisen. Joka tapauksessa Apinoiden planeetan synty on hyvä!
