Lynch, tuo aikamme leffaneroksi tituleerattu mies, putosi aika alas kolmannen kokopitkän leffansa eli Dyynin flopattua kaupallisesti. Mutta mitäpä yhdestä leffasta, seuraavaksi hän alkoi vääntää trilleriä perversioista, ja niistä hänen neljäs elokuvansa eli Blue Velvet – ja sinisempi oli yö kertookin.
Blue velvetissä on jotakin sametin pehmeää, mutta toisaalta taas jotakin ihokarvat pystyyn nostavaa osaa ihmisen pimeästä puolesta. Perversseiltä teoilta ei vältytä, ja ihmisen pakonomaiset tarpeet tulevat näemmä öisin pimeissä asunnoissa tyydytetyiksi. Jopa niin, että välillä koko elokuvan juoni hämärtyy ja jää taka-alalle.
Dennis Hopper on leffan virallinen fuck-mies. Ja vetäähän monesti niin vaisu Easy Rider –mies yhden elämänsä rooleista. 19-vuotias ja mm. Jurassic Parkista tuttu Laura Dern on välillä hakoteillä, mutta onhan hänelle muutama ikimuistoinen repliikki kirjoitettu. Juurikin flopanneessa Dyynissä läpimurtonsa tehnyt Kyle Maclachlan on vakuuttava jässikkä penkoessaan totuutta esiin paikallisen baariesiintyjän taustoista. Irronneet korvat liittyvät juttuun oudosti.
Juoni on kyllä omituinen, sitä ei käy kiistäminen. Mutta niin on maailmakin. Oikeastaan perinteiset jännärikäänteet on muokattu uuteen uskoon hyvin pienillä siirroilla. Vaihtelua siis on mukavasti, mutta toisaalta nuorimies Jeffreyn (Maclachlan) seikkailut Dorothy-neidon (Rossellini) ja hänen perheensä pelastamiseksi ovat aika tympeitä välillä. Eivätkä hakatut naiset tai antisankari Frankin (Hopper) mieliteot ole niitä kaikkein mieltäylentävimpiä.
Vaan kyllä maasta löytyneestä korvasta käyntiin lähtevää leffaa katselee. Hehkutettu osa vain oli jossain unholan syvimmillä perukoilla piilossa, sen verran kaukana mestariteoksen ja Blue velvetin raja on. Perversioiden tykönä viihtyvä tuotos on perusvahva leffa, joka ei onnistu koskettamaan. Negatiivisesti sanottuna se on vain venytetty Heineken-mainos aikansa shokkiteemalla. Ilkeä Frank vannoo panevansa kaikkea mikä liikkuu ja toinen puoli pohtii, miksi maailmassa on frankkeja. Siinä kai se leffan perimmäinen kysymys onkin. Mutta pieni pettymys tämä tuotos ehdottomasti on.
