Magicians alkaa jäntevästi ja suorasti. Mestarivaras Hugo (Bentivoglio) pöllii kadun vilinässä joltakin onnettomalta sivulliselta lompakon. Tuskin hän on ehtinyt alas istua kun omituinen hiippari yhtäkkiä tuppautuu hänen seuraansa ja alkaa jututtaa tätä innoissaan. Max(Schweiger) kertoo nähneensä mitä Hugo teki. Hän itse haaveilee kuuluisan taikurin urasta ja on sitä mieltä että Hugon kannattaisi ehdottomasti käyttää taitojaan viisaammin ja lähteä hänen kumppanikseen matkalle maineeseen. Hugo ei ajatuksesta innostu, mutta Max saa hänet taivuteltua.Seurueeseen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin kaksi henkeä. Sievä tarjoilijatyttö Lydia tulee mukaan assistentiksi ja manageri Milollekin (Arkin) on tehtävää. Loput elokuvasta on varsin yksinkertaista ja hauskaa kuvausta.
Road-moviet toimivat usein mainiosti. Koska henkilöitä on näinkin vähän, voisi toiminta juuttua yhdessä tilassa pyöriväksi teatteriksi, mikä on yleensä kamalaa katsottavaa. Siksi matkustaminen on kannattava ratkaisu. Jo itse näyttelijät ovat poikkeuksellisen teatterimaisia, etenkin Til Schweiger ampuu välillä yli ihan tahallaan. Mutta kuten edellä totesin, sopiva suunnittelu tukee myös näyttelijöitä. Jokainen hahmoista on kuitenkin niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin niin omanlaisensa, että selkeys kerronnassa on taattu.
Plussapisteitä ropisee siis jälleen. Etenkin monien heikkojen jännärien kompastuskivenä on liian monimutkainen ja seksitön juonikuvio, ja kun samalla pitäisi vielä pysyä häiritsevän samannäköisten ihmisten perässä, on elokuvan katselu yhtä tuskaa. Magicians välttää monet tavallisimmista karikoista. Olisi epäreilua huomauttaa, ettei elokuva ole erityisen katu-uskottava tai muodikas. Itse asiassa se toimii juuri siksi. Eväät maailmanvalloitukseen puuttuvat tyystin, mutta katsomisnautinto korvaa sen helposti. Pieniä, mutta toimivia ja erilaisuudessaan virkistäviä leffoja on mukava katsoa välillä. Sellaisena Magicians on vertaansa vailla.
nimimerkki: Organismi
