Tuntematon mies (Patrick McGoohan) menee vimmoissaan tapaamaan pomoaan (George Markstein). Mies eroaa työstään ja koneisto käynnistyy ja nopeasti. Ennen kuin mies ehtii lähteä kotoaan hänet lamautetaan kaasulla. Hän herää tiedottomuudesta, mutta ei ole enää kotonaan. Hänet on vangittu ja siirretty Kylään. Paikkaan joka ilmenee olevansa vankila missä valvonta on tiukkaa, mutta näkymätöntä, henkilökunta vankien joukkoon solutettua ja palvelu pelaa moitteetta. Radiolähetyksiä ei pysty sammuttamaan vaikka niin haluaisi ja paikassa on myös oma sanomalehti ja taksipalvelu. Kaikki pienen merenrannan lomakylän tarpeet ja palvelut ja työtehtäviä myös löytyy jokaisella joka sellaisia haluaa tehdä. Mies saa kuulla että hän on numero 6 ja myös sen että Kylää johtaa numero 2 (Guy Doleman) ja myös demokraattisesti valittu raati, joskin jälkimmäinen osoittautuu pelkäksi hämäykseksi. Numero 2 on kiinnostunut vain yhdestä asiasta. Hän haluaa tietää miksi numero 6 erosi työstään ja myös aikoo sen tiedon hankkia. Numero 6 haluaa paeta ja numero 2 haluaa murtaa numero 6:n ja ensiksi mainittu käyttää apunaan mitä moninaisempia juonia. Hän käyttää apunaan suostuttelua, tiedettä, spesialisteja ja suoraa psykologista hyökkäystä, mutta numero 6 ei ole avuton hyökkäyksien edessä. Hän juonittelee, tarkkailee, etsii ja manipuloi vaihtuvia numero 2:ia ja yleensä tilanne päättyy itsepintaiseen tasapeliin molempien jäädessä tyhjän päälle. Lopulta virkaa uudelleen täyttämään kutsuttu numero 2 (Leo McKern) käyttää kaikista tehokkainta hyökkäystä, minkä seurauksena numero 6 julistetaan voittajaksi ja Kylän hallitsijat haluavat hänet johtamaan heitä. Numero 6 käyttää tilaisuuden hyödykseen ja onnistuu pakenemaan kuten myös numero 2 ja koko sarjan ajan vaihtuvia numero 2:ia avustanut kääpiöhovimestari (Anthony Muscat), kiivas nuorukainen numero 48 (Alexis Kanner) ja ehkä koko Kylän väestökin, mutta onko numero 6 todellakin vapauttanut itsensä vai onko Kylä lopultakin voittanut hänen uhmansa. Tämä kysymys jää suurena filosofisena kysymyksenä auki, mutta ei suinkaan ole ainoa avoimeksi jäävä kysymys.
[I]”I will not be pushed, filed, stamped, indexed, briefed, debriefed, or numbered! My life is my own! “[/I]
Patrick McGoohanin pääasiallisesti luoma The Prisoner tasapainottelee hyvin vaikealla ja ohuella psykologisen vankeusdraaman ja antologiamaisen jatkumon välillä. Heti jouduttuaan Kylään alkaa numero 6 suunnitella ja myös toteuttaa pakoa, mutta tekniset tai inhimilliset syyt aina estävät sen. Hän onnistuu siinä, mutta oppii kantapään kautta että ihmiset joiden pitäisi olla hänen puolellaan ovatkin samaa sarjaa Kylää hallinnoivan tahon kanssa. Olennainen kysymysseikka onkin kuka on salaperäinen numero 1 mihin viitataan usein. Hänen vastapelurinaan on numero 2, jonka juonet ja pätevyys vaihtelevat runsaasti ja aina ei numero 6 ole kiinnostuksen kohteena ja joutuupa numero 6 pelastamaan virastaan luopuvan numeron 2:n (Andre Van Gyseghem) uuden numero 2:n (Derren Nesbitt) suunnittelemalta salamurhalta, sillä onnistuessaan juoni haittaisi myös numero 6:n pakoaikeiden toteuttamista. Hyökkäykset ovat eksoottisia, mutkikkaita ja tehokkaita, joskin tarkoitus ei ole tuhota numero 6:n persoonaa täydellisesti, vaan pelkästään saada hänet hyväksymään osansa vankeudessa. Loppujen lopuksi numero 6 tietää mitä ankarimmin salattuja tietoja ja sellaisena on liian suuri riski antaa olla vapaana.
[I]”Unlike me, many of you have accepted the situation of your imprisonment and will die here like rotten cabbages. “[/I]
Patrick McGoohan johtaa nimiroolia vankalla ja tukevalla karismalla ja koko ajan numero 6 tulee eksentrisemmäksi ja omituisemmaksi yksityisessä sodassaan numero 2:ta ja hänen edustamaa järjestelmää vastaan. Aluksi numero 6 on kiukkuinen ja aggressiivinen, mutta alkaa hiljalleen omaksua yhä omituisempia tapoja, mutta koko ajan on valpas ja toimelias. Numero 2:n juonet ja persoona vaihtelevat sadistisesta öykkäristä (Patrick Cargill) sosiaaliseen manipulaattoriin (John Sharp) ja kaikki eivät varsinaisesti edes ole pahoja ihmisiä. He ovat vankeja eliniäkseen aivan kuten numero 6, mutta ovat vain tehneet erilaisen valinnan. Heillä on kuitenkin apunaan Kylän valvomossa työskentelevä numero 86 (Peter Swanwick), jo mainittu kääpiöhovimestari ja luonnollisesti armottoman tehokas ja yleensä ei-tappava vartiointilaite Rover ja kaikkia näitä konsteja numero 6 joutuu varomaan ja manipuloimaan ja joskus yrittää käyttää hyödykseen. Joskus menestykselläästi ja joskus tappiolle jääden, mutta silti koko ajan puolensa pitäen. Näyttelijäsuoritukset ovat silti johdonmukaisen laadukkaita ja jopa pieniin yksityiskohtiin ja eleisiin on kiinnitetty huomiota, vaikka lavastus onkin nykypäivän kriteereillä hieman vanhanaikaisen näköinen. Ideat ovat silti tehokkaita, sillä The Prisoner ei kerro Kylän hienosta ja teknisesti äärimmäisen mutkikkaasta järjestelmästä, vaan yksilöllisyyteensä takertuvasta miehestä joka jostain syystä on päättänyt repäistä itsensä irti. Mistä, kuinka pitkäksi ajaksi ja miten jää epäselväksi, joskin Välimeren matka varmasti olisi ollut yksi niistä keinoista.
[I]”Six. For official purposes, everyone has a number. Yours is number six. “[/I]
Vaikka kokonaisuus on tukevasti positiivisen puolella, Kylä huolella suunniteltu yhteisö ja yksittäiset episodit kohtuullisen hyvistä erinomaisen hyviin on mukana anteeksiantamattomia heikkouksia. Jatkumon puute on erityisen vaivalloinen ja kronologiaa on vaikea arvata, mikä tekee pitkäkestoisien tapahtumien seuraamisen vaikeaksi. Sarja kun ei ole myöskään mikään yksittäisten episodien ympärille rakennettu, vaan selkeästi jatkumon omaava, mutta sitä jatkumoa on vaikea havaita. Toinen heikkous on vakituisten sivuhahmojen puute tai jääminen pelkiksi statisteiksi. Numero 6 ei vankeuttaan hyväksy ja tuskin edes on ainoa joka suunnittelee pakoa, mutta erittäin kiinnostavaa olisi ollut tietää lisää muista Kylän asukkaista. Moniin hallinnollisiin, maantieteellisiin ja käytännöllisiin seikkoihin vihjataan ja viitataan, mutta edes yhtä selkeää vastausta ei ole. Ehkä tarkoitus on esittää metafora koko elämälle. Mikään ei ole varmaa, kaikki ovat yksin, kaikkea on epäiltävä ja vapaus on suhteellinen käsite. Numero 6 ehkä pääsi eroon Kylästä ja pakkoeristyksestä, mutta onko hän todellakin vapaa, sillä siellä minne hän pääsi on myös valvontaa, rahajärjestelmä ja juonittelua häntä itseään vastaan, joskin viimeksi mainitusta hän varmasti tietää jo itse.
[I]”Escape, come back, wipe this place off the face of the Earth, obliterate it, and you with it. “[/I]
Kokonaisuus on pienistä kerronnallisista heikkouksista huolimatta laadukas ja älykäs scifisarja vapaudesta, manipulaatiosta ja yksilöllisyydestä. Tulemmeko vapaiksi uhmaamalla vai joustamalla, sillä numero 6 on oman uhmansa, itsepäisyytensä ja vapaudenjanonsa vanki ja silti olennaisin on sama kysymys mihin ei edes koneaivot kykene vastaamaan. Miksi? Miksi numero 6 on vangittu? Miksi Kylä edes on olemassa? Miksi kukaan ei tee mitään?
