Ranskalaisen uuden aallon elokuvien edustajana tunnettu Jacques Rivette oli minulle ennen tämän pätkän näkemistä varsin tuntematon heppu. Pitkä ihmissuhdekomedia ei oikein innostanut ajatukseltaan, mutta yritin silti hyvin ennakkoluulottomasti katsoa tämän pläjäyksen, jonka Rivette on ohjannut. Aikamoista kunniaa mies on uransa aikana saanut, siispä annoin tälle tilaisuuden säväyttää.
Kuusi ihmistä Rivette on heittänyt ruutuun ja heidän ihmissuhteitaan hän on päättänyt sotkea. Tarina on rakennettu teatterimaailman ympärille. Ugo (Castellitto) ja Camille (Balibar) seurustelevat sekä näyttelevät samassa näytelmässä, mikä ei ole mikään yleisömenestys. Camillen elämään on saapunut entinen rakkaus Pierre (Bonnaffé) uuden heilansa Sonian (Basler) kanssa. Samalla Ugo etsii kadonnutta näytelmää, jonka hän haluaa ohjata. Näytelmän etsimisessä auttaa Dominique (Fougerolles), jonka velipuoli Arthur (Bruno Todeschini) lyö vielä itsensä peliin tähän ihmissuhdesoppaan.
Mene, tiedä muistuttaa hyvin paljon ranskalaista hömppäkomediaa, mutta on pinnan alle vilkaistuna hyvinkin syvällinen ja katsojalta pientä ajattelua tarvitseva kokonaisuus. Välillä koetaan jopa hauskojakin hetkiä ja tunnelma on aika mukava. Hollyhutusta poikkeavasti ei ole kertomusta valmiiksi pureskeltu, vaan kyseessä on enemmänkin taideteos, jossa katsoja saa myös tulkita asioita. Rivetten kerronta on hyvin verkkaista ja pituutta on kertynyt jopa kaksi ja puoli tuntia, mikä kuulostaa tämän lajityypin elokuvalle liian suurelta pituudelta (mutta käsittääkseni tämä on aika lyhyt Rivetten elokuvaksi). Katsoja jaksaa katsoa kuitenkin elokuvan loppuun saakka, vaikka pientä ylipituutta voi teoksesta aistia.
Hyvin paljon on laskettu näyttelijöiden varaan. Koko näyttelijäkaarti heittääkin todella onnistuneet roolisuoritukset, varsinkin Jacques Bonnaffé Camillen aikaisempana poikaystävänä ja Jeanne Balibar itse Camillena. Näyttelijöiden panostuksesta huolimatta henkilöhahmot olisivat saaneet mielestäni olla hieman syvempiä. Tosin tämä antoi katsojillekin pohdittavaa, kun piti käyttää omaa mielikuvitustaan ja se olikin varmasti Rivetten tarkoitus.
Olin ehkä väärä henkilö katsomaan tätä leffaa, mutta en kuitenkaan tätä täysin tyrmää. Pientä tyhjäkäyntiä on vähän liikaa, niinpä pieni tiivistäminen olisi tehnyt terää. Laadukas paketti Mene, tiedä joka tapauksessa on, mutta ei tätä kaikille voi suositella. Omalaatuinen tämä kieltämättä on, vaikka tästä jostain syystä tuleekin mieleen ne tavalliset hömppäkomediat. Taidettahan tämä, eikä ihan kelvotonta sellaista, mutta ei tätä mestariteokseksikaan voi sanoa. Kyllä kaksi ja puoli tuntia voisi paljon huonomminkin viettää, mutta jos Van Damme on idolisi ja kuulut Schwarzenegger-faniklubiin, niin en suosittele.
