Stephen Sommersin luoma Muumio -sarja on jollain tavalla hyvin omituinen. Se muistuttaa täsmälleen sitä, mitä se oikeastaan onkin: Brendan Fraser hyppii, pomppii ja huutaa matkien Indiana Jonesia. Siitä huolimatta olen pitänyt sarjan jokaisesta osasta. Miksi ihmeessä? No, koska se on mitä mainiointa aivot narikkaan -viihdettä. Muumio-leffat eivät yritä olla sen ihmeellisempiä kuin ovatkaan; eivät Oscarin arvoisia elokuvia, vaan hyvää viihdettä. Ja sitä ne totta vie ovat.
Elokuvasarjan luoja Stephen Sommers käsikirjoitti ja ohjasi kaksi Muumio -elokuvaa: Muumion (1999), ja Muumion paluun (2001). Kun tuottajat alkoivat suunnitella kolmatta elokuvaa, päätti Sommers väistyä sivuun, ja Rob Cohen (xXx, Hurjapäät) valittiin tilalle. Tämä oli viisas ratkaisu, sillä Cohen on kaikin puolin taitavampi ohjaaja, ja erityisesti toimintakohtaukset näyttävät hiotummilta kuin Sommersin elokuvissa. Näyttelijät pysyivät melkein samoina kuin kahdessa aikaisemmassa osassa, mutta Evelyn, jota näytteli aiemmin Rachel Weisz, vaihdettiin ikävä kyllä hieman toistaitoisempaan Maria Belloon. Belloa on kritisoitu paljon, ja syystä.
Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta on pikku vioistaan huolimatta hyvä elokuva, ja kuten edeltäjänsäkin, se on mitä mainiointa viihdettä. Lähes täydellistä, oikeastaan.
Juoni on simppeli: 2000 vuotta sitten elänyt lohikäärmekeisari (Jet Li) herää henkiin, ja O’Connellin perheen on tuhottava keisari. O’Connellin perheeseen kuuluvat Rick (Brendan Fraser), Evelyn (Maria Bello) ja Alex (Luke Ford).
Tuolla juonella ei tule toista Kummisetää, eikä se ole tarkoituskaan. Kahden tunnin aikana ei tule kelloa vilkuiltua, sillä Rob Cohen ohjaa tarinaa ja toimintakohtauksia eteenpäin pikajunan lailla. Elokuvan jälkeen koettaa sitten muistella kaikkia elokuvan kohtauksia ja miettiä kokonaisuutta.
Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta on monella tavalla hyvin onnistunut. En ole pitänyt muista Rob Cohenin elokuvista, ja minua hieman arvelutti tämän elokuvan kohtalo. Turhaan, sillä mies on nitonut erittäin sujuvasti toimintakohtaukset ja elokuvan juonen yhteen. Tässä Stephen Sommers epäonnistui, sillä hänen elokuvissaan toimintakohtaukset olivat jotenkin irrallisia. Kritisointia osakseen ansaitsee Maria Bello, joka valitettavasti epäonnistui Evelynin roolissa. Erittäin tönkkö ja epäuskottava esitys. Turhaan haukuttu Luke Ford onnistuu Alexin roolissa kiitettävästi. Brendan Fraserin suoritus on sitä samaa kuin aiemmin, eli ihan hyvää työtä, ei kuitenkaan loistavaa.
Kokonaisuutena kolmas Muumio on jollain tavalla hyvin piristävä ja erilainen kuin kaksi aikaisempaa osaa. Olin yllättynyt Cohenin hyvästä ohjauksesta, ja toimintakohtauksissa ei ole valittamista. Pieni miinus menee sitten näyttelijäpuolelle, eikä se käsikirjoituskaan ehkä ihan aukoton ole.
Kyllä tämä leffa pistää paremmaksi kuin uusi Indiana Jones, ei uskoisi. No, erehdynpä minäkin.
