Pienessä Midwichin kaupungissa sattuu kummia. Kaikki sinne astuneet nukahtavat muutamaksi tunniksi ja virkavalta joutuu eristämään koko alueen, jottei epidemia leviäisi. Mikä tahansa olikaan ilmiön syy, kaikki näyttää palaavan lopulta ennalleen. Ja elämä vaikuttaa muuttuvan jopa iloisemmaksi: kylässä alkaa vauvaboomi. Mutta hyh, synnyttyään kaikki kakarat näyttävät ihan arjalaisilta rotuvalioilta! Professori Gordon Zellaby (Sanders) on ensimmäisten joukossa pällistelemässä ihmettä ja pian myös Gordon saa tuta, ettei näiden muksujen kanssa leikitä.
Tätä leffaa katsellessa ei oikeastaan tule hämmästelleeksi sitä, että Sandersin Yrjö nappasi lopulta purkillisen unihiekkatabuja poskeen ja siirtyi näyttelemään autuaammille selluloideille. Vaikka miehen ääni on jämäkkä ja olemus hyvin charmantti vielä tässäkin elokuvassa, maneerit kiusaavat. Ja sehän on harmi, jos koko elokuva vieläpä on rakennettu yhden tähden varaan. Jotakin leffan tasosta kertoo, että mieleenpainuvimman roolityön Sandersin lisäksi tekevät kökköiset tehosteet, joilla elokuvan lasten silmistä on tehty paholaismaisen pelottavat. Silkka kumisorsa koko tekele, mutta ainakin hommaa on väännetty naama peruslukemilla.
Alkuperäinen versio on mustavalkoinen.
