Eletään 1500-lukua Skotlannin ylämailla. MacLeodin klaani pyrkii säilyttämään oman asemansa tiukoissa taisteluissa vastapuolen sotajoukkiota vastaan. Connor MacLeod (Christopher Lambert) ottaa osaa mittelöihin ja saakin maistaa taistelun tuoksinassa vihollisjoukkion johtohahmon Victor Kurganin (Clancy Brown) miekkaa. Vaikeahko vamma osoittautuu sen verran kohtalokkaaksi, että Connor käy jo kolkuttelemassa taivaan portteja. Mies kuitenkin selviää hengissä kuin ihmeen kaupalla ja tämä ehditään jo julistaa saatanan kätyriksi, kuolleista heränneenä. Uskovainen MacLeodin klaani karkoittaa Connorin ja tämän sitkeä selviytymistarina saa alkunsa. Muutama vuosi karkoittamisen jälkeen, eräänä tavallisena päivänä Connor saa vieraakseen Juan Sanchez Villa-Lobos Ramirez (Sean Connery) nimisen miehen. Miekkonen lätkäisee pöytään kylmät faktat ja kertoo Connorille tämän olevan kuolematon, pään pitää vain pysyä tiukasti hartioiden välissä. Juan Sanchez opettaa Connorille hieman miekankäsittelyä ja valmistaa tätä tulevien koitosten varalle.
Päätapahtumapaikkana elokuvassa toimii kuitenkin vuoden 1985 New York, jossa Connor yrittää parhaimpansa mukaan elää normaalia elämää, jos sellainen ylipäätänsä on mahdollista. Murha-aalto ravisuttaa kaupunkia, uhreilta on katkaistu päät ja poliisit ovat täysin ymmällään. Kukapas muukaan asialla olisi, kuin Connorille jo monen vuosisadan päästä tuttu Victor Kurgan. Miehen päämääränä on raivata muut kuolemattomat tieltään pois, jotta hän saisi kerättyä näiden voimat ja sitä kautta saada myöskin maailma valtaansa. Connor sen sijaan on eri mieltä asiasta ja taistelupari on kasassa.
Puupökkelö, kivikasvo, jäyhä ranskis ja niin edelleen. Christopher Lambertin lempinimilista on loputon ja miehen näyttelijäntaitoja hyvinkin tyhjentävästi kuvaava. Miehen esittämä Connor MacLeod onkin leffan heikoimpia lenkkejä, mutta kyllä se roolityö kuitenkin siedettävästi ja humoristisella tavalla loppuun asti hoidetaan. Lähinnä vankilaleffojen natsivartijarooleissaan tuttavuutta tehnyt Clancy Brown on ok julmana leffapahiksena. Hauskasti örisevä Kurgan on suht roisin näköinen ilmestys arpineen ja repaleisineen nahkatakkeineen. Sean Conneryn rooli taasen on harmillisen pieni. Miehen visiitti valkokankaalla jäänee 20 minuutin pituiseksi, vaikka vanhan konkarin edesottamuksia olisi mielellään enemmänkin katsellut. Hieno ja karismaattinen näyttelijä on kuitenkin kyseessä. Pappa ehtii silti tehdä suvereenin työn jo parisen tuhatta vuotta elämää nähneenä espanjalaisena.
Connorin aikaisempia elämänvaiheita selvitellään takaumien avulla, mutta muuten homma toimii pääasiassa nykyhetken New Yorkissa. Käsikirjoitus ja kerrontatapa ovat mieleisiä, mutta hiomisen varaa leffan tarinankuljetuksesta silti löytyy jonkun verran. Hieman sulavampaa pompotteleminen reaaliajan ja takaumien välillä saisi olla, mutta ei auta valittaa. 80-luvun elokuvaksi Highlander on hyvinkin visuaalinen ja päällisin puolin hienon näköinen tapaus. Jylhät keskiaikaiset vuoristomaisemat ovat upeaa katsottavaa ja kuvaustyöskentely ansaitseekin ylistystä. Kamera-ajot täydentävät maisemia upeasti ja välillä huomaakin katselevansa ennemmin maisemia kuin itse tapahtumia ruudulla. Erikoistehosteet ovat auttamatta vanhanaikaisia, mutta yllättävän toimivia sitten loppujen lopuksi. Elokuvan suola, eli miekkatappelut ovat viihdyttäviä katseltavia ja vertakin niissä ehditään hieman vuodattamaan, toivotuin tuloksin.
Highlander on ohjaaja Russell Mulcahyn ainoa hyvä elokuva ja samalla ranskalaissyntyisen Lambertin parhaimmistoa. Yleensä Mulcahyn tekeleet ovat olleet sellaista tasapaksua keskivertoa huonompaa puuroa, mutta Highlander tekee poikkeuksen. Pikkuvioistaankin huolimatta kyseessä on jopa mainio toimintaelokuva, jonka jaksaa katsastaa aina sopivin väliajoin kun tekee mieli katsella jotain “helppoa”. Jatko-osia en suosittele kenellekkään.
nimimerkki: Lutkus
