Joskus on hyvä kelata nauhoja ja katsoa mitä kaikkea epämääräistä vanha nauhuri on louskuttanut. Nyt sattui silmään Pitch Black, joka oli nimetty suomeksi vähän erään toisen mutta paljon huonomman leffan tapaan. Mistä eron sitten voi laskea, kun kumpikin näistä elokuvista on melkoisen kliseistä tieteislientä? – Pimeän uhassa on enemmän lihasta, siinä toisessa on taas vuosien rasvakerros.
Pimeä leffa lainailee asiaankuuluvan kunnioittavasti mm. Alien-saagaa. Jim & Ken Wheatin luoma tarina alkaa avaruuslennolla, joka tyssää miltei alkutekijöissään. Aluksen kapteeni sanoo: ”Ungh. Pihhhhh.” Kakkospilotti joutuu puikkoihin ja koko 40 hengen halpalento on syöksyä tuhoonsa. Vaan, olipa onni matkassa: kourallinen matkustajia jää henkiin ja pääsee ihmettelemään kuivaa ja harvinaisen elotonta planeettaa. Ja se elottomuushan on tietenkin pelkkää lumetta. Kuten nimikin siihen viittaa, pimeässä on jotakin. Tulee iso hätä ja pallolta on päästävä pois.
Filkan toiseksi parasta antia ovat kivasti kierrätetyt henkilöhahmot. Toisin kuin esim. omaan näppäryyteensä sotkeutuneessa elokuvassa Cube, Pimeän uhassa henkilöissä on kiinnostavuutta ja heistä voi löytää itsensä (kunnia tästä käsikirjoittajille). Naispilotti Fry (Mitchell) yrittää toimia joukon johtajana ja pitää eloonjääneet yhdessä. Vähävaraisten ja pyhiinvaeltajien monenkirjavassa joukossa on yksi kroisospennonenkin, antiikkiguru Paris (Lewis Fitz-Gerald), joka jaksaa valittaa kaikesta. Poppoosta erottuu myös Johns (Hauser), joka on olevinaan joukon laki, sillä hän tuntee pahat pojat ja tietää, kuinka ne saadaan nalkkiin. Tarinaa kuitenkin johdattaa murhista lusimaan joutunut vanki nimeltä Riddick (Diesel), jota kaikki muut pelkäävät ja aivan syystä. Se hyypiö liikkuu kuin pantteri ja tekee ihan mitä lystää. Näkeekin jopa pimeässä.
Vin Dieselin show’han tämä leffa pitkälti on, sitä ei käy kieltäminen. Jätkää katselee kuitenkin ihan ilokseen. Herra Diesel tunkee lihakset vapaasti pullistellen kohtauksesta toiseen, täyttämässä juonen aukot… kaikella fyysisellä mahdillaan. Onnistuupa mies vaikuttamaan siinä sivussa vielä ihan älykkäältäkin.
Elokuvan paras osa on sen miljöö, joka leffan muiden bittivinkuroiden ohella näyttää hiukan feikiltä, mutta hivelee silti silmää. Maininnan ansaitsee myös lovestoori, jota ei oikeastaan ole ollenkaan. Joku saattaa löytää jostakin kohtaa myös viitteitä pedofiliaan. Miksei. Mielenkiintoinen kumitelapäähörhellysleffa.
