Kissaihmisten vanhan version ja sen jatko-osan tuottanut Val Lewton löytyy tämänkin leffan takaa. Pienen budjetin kauhutrilleri sijoittuu salaperäisiin etelän maisemiin, joissa sattuu karmeita kuolemantapauksia. Aika on syönyt kauhumomenttien tehoa hyvällä ruokahalulla, mutta leffassa on sentään yksi kiinnostava seikka ainakin suomalaisuusnäkökulmasta: yhdeksi etelän kaunottarista on palkattu Tula Parma alias Tuulikki Paananen.
Etelän kaunottarilla on leffassa kova kohtalo. Kiertävän sirkustaiteilija Charlie How-Comen (Biberman) eli Intiaani-Charlien lemmikkileopardi pääsee karkuun ja pian alkavat tytöt kirkua. Pimeällä ulos uskaltautuneita naisia raadellaan hengiltä yksi toisensa jälkeen. Sattuupa pedon silmään myös Parman kinkku, mutta jostakin kumman syystä kissa jättää saaliinsa syömättä. Näin käy myös muille tappajan uhreille. Kissapedon karkaamisesta syyllisyyttä potevat manageri Manning (O’Keefe) sekä hänen tähtensä Kiki (Brooks) alkavat metsästää karkulaista ja kohtaavat odottamattomia (hah…) yllätyksiä.
Kuluneesta juonestaan huolimatta leffa ei ole huono. Sen yksinkertaisuus on viehättävää. Elokuvan päänäyttelijät näyttävät tekevän rutiinihommia, esim. Dennis O’Keefen tähdittämiä leffoja ilmestyi yleensä neljä vuodessa – myös 1943. Rikasta Consuelo-rukkaa esittävä ”Tula” Paananen on selkeästi paras kaikista sivuosaneitosista kaikessa eläytymisessään. Muutama vuosi aiemmin (1938) Jääkärin morsiamessa nähty Paananen teki Leopardimiehessä ehkä parhaansa, mutta heikoksi Hollywood-visiitti silti jäi.
