Pitkän odotuksen jälkeen en oikeen löytänyt sopivaa hetkeä katsoa Dust Deviliä, mutta nyt näin Joulun alla siihen tuli sopiva sauma, ja sain kyseisen leffan katsottua. Odotukset olivat korkealla, ehkä jopa vähän turhankin korkella. Ei sinänsä, ettei Dust Devil olisi hyvä elokuva, vaikka sen huonot puolet tulevat auttamatta esille.
“He’s not a serial killer. He’s much worse.”
Dust Devil on etelä-afrikkalainen kansantaru, josta minulla ei ole sen enempää tietoa. Itse tarina keskittyy Wendyn ja tämän miehen välirikkoon. Wendy ottaa hatkat ja poimii tienvarrseta kyytiinsä mystisen liftarin, Dust Devilin, joka on jo ehtinyt tappaa elokuvan alussa ihmisiä. Tästä alkaa piinavaa ajomatka läpi Etelä-Afrikan aavikoiden.
Dust Devil on erittäin mielenkiintoinen elokuva, josta kauhuelokuvadiggarit, kuin myös länkkäreistä pitävät, löytävät jotain omaa. Hienot musiikit vankistavat tunnelmaa entisestään. Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa, Dust Devilin heikompi puolisko tarjoilee ponnetonta dialogia ja huonoa draaman tajua. Siinä ovat oikeastaan leffan ainoat huonot puolet, sillä visuaalisissa kohtauksissa Richard Stanley on uskomattoman määrätietoinen. Ohjaajan intohimo näkyy mitä upeimmissa valokumaisissa kohtauksissa.
Dust Devil on pinnallisesti kovin kaunis elokuva, mutta sen hauras dialogi syö nautintoa. Leffaa voi kuitenkin suositella kaikille kauhusta ja westernistä kiinnostuneille. Parhaimmillaan se tarjoaa piinaavia hetkiä tai visuaalista maalailua upean musiikin kera.
nimimerkki: Tumppimies
