35-vuotias Maria ei tahdo saada kiinni omasta elämästään. Lapsuus väkivaltaisen, dominoivan isän sekä hyväntahtoisen ja alistuvan äidin ristiriitojen keskellä ahdistaa yhä. Pienestä maalaiskylästä kaupunkiin muuttanut Maria yrittää tehdä toisenlaisia valintoja kuin lukutaidoton äitinsä, joka on koko ikänsä palvellut muita ja ottanut elämän kolhut nurisematta vastaan.
Isä ei sallinut tyttären opiskelevan, niinpä hän koettaa elättää itsensä siivouskeikoilla. Isän perintönä Maria oppinut pelaamaan korttia ja kulmabaarin miesten maailma on hänelle tuttuakin tutumpi. Paetessaan äitinsä kohtaloa Maria onnistuu sotkemaan asiansa pahan kerran.
Yhtäkkiä äidin ja tyttären elämät kohtaavat uudelleen. Isä joutuu sairaalaan, Marian täytyy majoittaa äitinsä siksi aikaa. Äiti tutustuu naapurin vanhaan herraan, jolla ei enää ole perhettä laisinkaan. Yksinäiset kohtaavat.
Pinnan alla andalusialainen elämänmeno vaikuttaa kovin tutulta ja yleiseurooppalaiselta: Kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu, sukupolvien välinen kuilu, maalta kaupunkiin muuttaneen yksinäisyys, pätkätyöläisyys, alkoholismi, asunnottomuus, välivalta, vallan ja alistamisen tematiikka, aikuisuuden hämärtyminen, ihmissuhteiden välineellistäminen…
Elokuva on samalla kertaa raadollisen realistinen, uskottava ja runollinen. Romanttinen loppunäytös lähentelee jo koomisuuden rajoja. Yhtä kaikki, moniulotteinen, koskettava, lohdullinen tarina katkeruudesta ja hyvästä tahdosta.
