The Mechanic on enemmän tai vähemmän varjoon jäänyt toimintaklassikko. Kyseessä on oikeastaan ohjaaja Winnerin ja stara Bronsonin parhaimpia yhteistöitä, ja samalla myös pakkokatsaus 70-luvun toimintaelokuviin perehtyneelle elokuvaharrastajalle sekä myös niille jotka remakea aikovat tosissaan mennä katsomaan.
The Mechanic kertoo kirjaimellisesti mestaritappajasta. Arthur Bishop (Charles Bronson) on mafian palkkatappaja, jonka metodit ovat mestarillisen virheettömiä ja yksityiskohtaisia. Bishop on ikääntynyt ja alkaa kärsiä paniikkihäiriöistä, hän ottaa apurikseen uteliaan, sanavalmiin ja älykkään Steve McKennan (Jan-Michael Vincent). Tästä hän saa ainesta seuraajakseen.
The Mechanicissa Arthur Bishopin motiivit eivät ole raha, myös hänen metodeillaan on tietty tarkoitus. Hän muotoilee asian: ”It’s about being outside”, mikä antaa käsityksen jopa buddhalaisesta filosofiasta, pysytään ulkopuolella kaikesta. Hänen metodeihinsa ei kuulu motiivit, ei riskit, koko homma on kuin shakkipeliä. Palkkatappajan maailmankuva ja filosofia tulee elokuvassa hyvin selville ja antaa jonkin asteen pähkäiltävääkin.
Elokuvan on hidastempoinen (niin kuin ajan leffat tuuppasivat olla) ja se on hyvin yhdistetty kiinnostavaan juoneen ja hyvään käsikirjoitukseen. Tunnelmaa on onnistuttu luomaan musiikilla, joka korostuu välillä paljonkin.
Roolisuorituksissa ei ole moittimista, kuten Bronson on sanonut, näytteleminen ei ole pelkkää puhumista, vaan myös ruumiin eleiden hallitsemista. Bronsonin roolisuoritus ei tässä rajoitu pelkästään muutamaan onelineriin ja räiskintään. Vaikkei kyseessä satu olemaan jannun paras roolisuoritus, tekee Bronson tästä hyvin kirjoitetusta hitmanista täydellisen hahmon, kuolemattomalla karismaattisuudellaan viiksineen ja hiuksineen. Jan-Michael Vincent on roolissaan hyvin luonteva ja ei-niin-vakuuttava Jill Ireland saa kerrankin sopivan pienen sivuroolin.
