Ollaan ajassa jälkeen kolmannen maailmansodan 2000-luvun alkuvaiheilla. Ihmiskunta on päätellyt että omat tunteemme johtavat meidät sotaan kerta toisensa jälkeen eikä neljänteen sotaan ole enää varaa tai kaikki on lopussa. Tarina keskittyy Liberia nimiseen kaupunkiin, jossa kaupunkilaiset tykittävät säännöllisesti kaulaansa Proziumia, ainetta joka poistaa kaikki tunteet. Ihmispolot vaeltavat onttoina kaduilla ja yksilöt eivät ole enää tärkeitä, vain kokonaisuus. Kaupungin videoscreeneiltä tulvii “Isän” esittämää propagandapuhetta, joka tukee valittua elämäntapaa.
Tunnerikollisia jahtaavat Grammatonin “hengenmiehet”, joilla on kyky aistia jos joku tuntee jotain. Hengenmiehet hallitsevat hämmentävän ase-kata taistelulajin, jossa pistoolien kanssa tanssahdellaan kuin Moskovan baletissa. Kaikki tuntevat ihmiset laitetaan ruotuun ja tuntemuksia aiheuttavat elämykset poltetaan kuten kirjat, taideteokset, äänilevyt sun muut.
Yksi hengenmies John Preston (Bale) unohtaa ottaa Prozium-annoksensa ja siitä se sitten lähtee. Mies alkaa jättää annokset väliin ja hänestä tulee tunteva ihminen. Heppu kyseenalaistaa kokonaisuuden ja hoksaa että paketti ei olekaan kunnossa. Tämän seurauksena hän alkaa kapinoimaan ja kaveeraamaan “alamaailman” kapinallisten kanssa päämääränä vapauttaa ihmiset nykyisestä systeemistä.
No Wow! Leffan jälkeen on pakko vetää vähän henkeä sillä nyt törmäsikin yhteen parhaimmista aikoihin näkemistäni toimintaleffoista. Lajityyppinä on myös samaan aikaan Sci-fi. Pläjäyksessä on kunnon tarina joka tempaisee mukaansa täysin. Taistelut on toteutettu upeasti ja visuaalisuus on muutenkin huipuluokkaa.
Leffasta puhuttaessa nostetaan esiin seuraavia pläjäyksiä: Matrix, Blade Runner, Gattaca sekä Fahrenheit 451. Noiden esimerkkien valossa voi jo päätellä että kyseessä on huippukamaa. Vaikka kuulun itse siihen vähemmistöön, jotka eivät kumarra Blade Runneria niin Equilibrium kolahtaa kyllä ja lujaa. Täydet pisteet.
