Kirjan kirjoittaminen ei ole helppoa. Mutta kuvitteleppa millaista olisi, jos sellainen pitäisi kirjoittaa miellyttämään ihmistä, joka pitää sinua vankinaan ja on vähintäänkin ailahteleva luonne, ellei täysi psykopaatti! Sinun täytyy kirjoittaa ja kirjoittaa… oman henkesi tähden.
Juuri näin joutuu tekemään kirjailija, joka ajaa vahingossa autollaan ojaan ja loukkaantuu vakavasti. Hänet pelastaa kuitenkin nainen, joka tunnustautuu hänen innokaaksi ihailijakseen. Hän on lukenut joka ikisen kirjailijan “Misery”-kirjan ja hankkii pian uudenkin. Samalla hän saa tutustua uuden kirjan käsikirjoitukseen, jonka takia kirjailija alunperin noille maille lähtikin. Nainen on entinen ammattihoitaja ja hän hoivaa kirjailijaa hyvin ja hartaasti… Se on kuitenkin hieman liian hyvää ollakseen totta, sillä pian kirjailija huomaa, ettei naisella ole ihan kaikki kotona, kun lumi maanteillä vain tuntuu yhä vain pysyvän, eikä tutuistakaan kuulu mitään. Eikä nainen tunnu yhtään pitävän uuden kirjan käsikirjoituksestakaan, mutta uutta, jo painettua kirjaa hän lukee ahmien… Ja eräänä yönä nainen sitten tulee huoneeseen raivosta täynnä: Kirjailija on tappanut hänen elämänsä sankarin! Pian kirjailijan on kirjoitettava koko juttu uusiksi ja juuri niin, että se miellyttää tuota puolihullua naista.
Misery, eli Piina kuuluu Stephen Kingin filmatisointien parhaimmistaan. Se pitää katsojan jännityksessä alusta pitäen, eikä yllättäviäkään juonenkäänteitä ole pahemmin säästelty. Itse aloin jo ihmetellä, miksi nainen paljastui jo niin alussa hulluksi, mutta juoni kantoi ihme kyllä loppuun asti.
Elokuva on tehty taidolla ja ammattitaidolla. Elokuva on kaikin puolin hyvin “Kingmäinen” ja mikäs sopisi tähän paremmin. Roolisuorituksia elokuvassa tehdään monia loistavia ja pyöreydessään hieman Britget Jonesia muistuttava Kathy Bates ansaitsee Oscarinsa.
Kokonaisuudessaan varsin suositeltava pieni kauhufilmi mihin tahansa tylsään iltaan tai ihan vartavasten katsottavaksi. Kyllä, se on sen arvoinen.
nimimerkki: Sano mitä sanot
