Kuusilapsisen perheen isä, harras uskovainen ja tosikon maineessa oleva professori Bob Kearns keksi 1960-luvulla autojen tuulilasinpyyhkimeen moottorin, joka jaksoittaa pyyhkimisen. Hän tavoitti unelmansa; hän keksi jotain merkittävää ja saa täten keksijän tittelin. Kuitenkin mahtavassa maassa nimeltä Amerikan Yhdysvallat kaikki on todella mahdollista, eikä oikeus aina tapahdu. Kearns on aina ihaillut suuria autofirmoja, kuten Fordia, jolle hän keksintönsä esittelee. Firma kiinnostuu tästä heti ja Kearns ryhtyy tuottamaan näitä moottoreita. Mutta sitten Ford vetääkin keksinnön tilauksen pois ja sanoo, etteivät he olekaan enää kiinnostuneita. Kearns tietenkin pettyy tästä, mutta sellaista se elämä välillä on. Sitten tapahtuu kuitenkin jotain, mistä Kearns ei ole ollenkaan mielissään. Nimittäin Ford varasti hänen patenttinsa ja alkaa tuottaa sitä omiin autoihinsa omana keksintönään. Kearns ei halua myöntää tappiotaan, vaan aikoo taistella oikeutensa puolesta ja saada keksintönsä omiin niiminsä, vaikka se veisi paljon aikaa ja romuttaisi perhesuhteensa.
Flash of Genius on aika perinteinen sankaritarina, joka keskittyy täysin Kearnsin oikeuden tavoitteluun. Hahmo on todella mielenkiintoinen ja häntä näyttelevä Greg Kinnear tulkitsee häntä juuri niin sympaattisesti kuin täytyy. Kinnear onkin viime aikoina noussut Hollywoodin miesnäyttelijöiden kovaan sarjaan, eikä syyttä suotta. Vaikka Kinnear näyttelee loistavasti, niin filmi antaa hänestä vähän liian yksipuolisen kuvan. Mielihän sairastuu tällaisessa taistelussa, mutta tuon varmasti Kearnsin elämän merkittävimpiin ja pahimpiin ajanjaksoihin kuuluva mielisairaana olon osuus sivutetaan leffassa muutamassa minuutissa. Myös perhesuhteet kärsivät, mikä kyllä näytetään, mutta siihen ei kuitenkaan sen kummemmin syvennytä. Periaatteessa Kearnsin tositapahtumiin perustuva monien vuosien taistelu oikeutensa puolesta on sankarimainen teko, mutta minkä puolen filmi näyttää. Esikoisohjaaja Marc Abraham ei kuitenkaan elokuvassaan pohdiskele sitä, oliko Kearns lopulta ihan täysin järjissään tai oliko se koko taistelu sitten sen arvoista.
Osa katsojista pitää tätä hyvänä juttuna, että filmi keskittyy pääosin pelkästään yksilön taisteluun, palavaan haluun voittaa ja löytää oikeutta epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Se on periaatteessa hyvä, mutta nyt kuitenkaan ei ole käytetty hyväksi kaikkea alkuperäisen tarinan potentiaalia. Esimerkiksi olisi voitu enemmän näyttää, kuinka Kearnsin unelmayhtiö, hänen suuri ihailun kohteensa, Ford petti hänet julmasti. Tarinaan olisi kaivattu enemmän lihaa luiden ympärille, enemmän tunnetta ja inhimillisyyttä. Nyt stoori ei oikein lehahda kunnolla lentoon missään vaiheessa, vaan kokonaisuus muistuttaa lähinnä hyvin tuotettua mutta yllätyksetöntä TV-elokuvaa. Pitkäveteisiä hetkiä on muutama mukana ja meno on muutenkin aika tuttua huttua.
Ei Flash of Genius ole kuitenkaan täyden lyttäämisen arvoinen filmi. On se kuitenkin mukavaa viihdettä ja hienosti hyvän mielen pläjäyksenä toimiva pätkä. Tositapahtumia pohjustetaan ihan mielenkiintoisesti, joten tämän vähemmän kuulun tarinan kyllä katselee innolla. Myös kaikenlainen yököttävä siirappi ja kliseiset kamaluudet ovat laskettu suhteellisen minimiin verrattuna muihin hyvin samanlaisiin sankarikertomuksiin. Lopussa pitää tietenkin olla hieman häpiendin tunnelmaa, mutta onhan se arvattavissakin. Jo mainittu Kinnearin loistokas pääosasuoritus on näkemisen arvoinen, sillä hän vetää sen täydellä antaumuksella ja aidolla sydämellä. Myös sivupeesaajista löytyy osaajia, vaikka heidät muistetaankin pääasiassa TV-puolelta. Lauren Graham (Gilmoren tytöt) on vakuuttava Bobin suloisena vaimona, Mitch Pileggi (X-Filesin Skinner) sopivan mulkero pahiksen roolin saavana Ford-pomona, Alan Alda uskottava avuliaana lakimiehenä ja Bill Smitrovich (Millennium ja Elämä voittaa -televisiosarjat) mukava ilmestys vanhana tuomarina lopun oikeudenkäyntikohtauksissa.
Flash of Genius on katsastamisen arvoinen pieni elokuva. Se ei luo mitään uutta, mutta kertoo kuitenkin tärkeän tarinan. Potentiaalia olisi kuitenkin ollut paljon parempaan, eikä sitä voi olla miettimättä katsomishetkellä. Myös vähän ihmetyttää, minkä vuoksi tämä piti tuoda Suomessakin leffateattereihin saakka, sillä tämä on juuri tyypillistä videovuokraamokamaa.
