Häivähdys purppuraa on täysin puhdasta siirappidraamaa. Jos Spielberg ei olisi tätä ohjannut, niin tämän pläjäyksen katsastaminen olisi jäänyt hamaan tulevaisuutteen, jos olisin koskaan tätä katsastanutkaan. Tämä leffa perustuu Alice Walkerin Pulitzerilla palkittuun tarinaan.
Häivähdys purppuraa on Steven Spielbergin siihenastisen elokuvauran vakavin elokuva. Tässä näkyy jo merkkejä siitä, että Spielberg pystyy ottamaan elokuvasta kaiken viihteellisyyden pois. Tämä leffa kuuluu myös Spielbergin unohdetuimpiin leffoihin. Tosin ei tämä kuitenkaan mikään aivan huono ole, vaikka vikansa tällä leffalla onkin.
Leffa käynnistyy 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sisarukset Celie (Whoopi Goldberg) ja Nettie (Akosua Busia) joutuvat erilleen toisistaan. Celie naitetaan eräälle tilalliselle (Danny Glover), joka on melko kova mies. Nettie kirjoittaa Celielle kirjeittä. Muutenkin seurattaan Celien elämää.
Elokuva kertoo ihan hyvin Yhdysvaltojen mustien elämästä vuosisadan vaihteessa. Myös näyttelykin on varsin hyvää. Myöhemmin Tappava ase-elokuvissa kunnostautunut Danny Glover tekee ikimuistoisen roolisuorituksen. Myös myöhemmin b-luokan leffoihin eksyneen Whoobi Goldbergin näyttely on loistavaa.
Elokuvan pahimpana murheenkryyninä on kuitenkin pituus. Pituutta olisi saanut pois ainakin puoli tuntia ilman että leffa olisi kärsinyt tippaakaan. Tylsiä kohtia on paljon. Elokuva on myös välistä hieman siirappinen. Tosin pituudestaan ja siirappisuudestaan huolimatta leffan voi katsoa muutaman kerran läpi.
Myös DVD-julkaisu on varsin laadukas. Kyseessä on tuplalätty, jossa toisella lätyllä on itse elokuva ja kohtausvalikot ja toisella lätyllä elokuvan valmistumisesta kertovia dokumentteja.
