En usko, että Pixaria tarvitsee esitellä kenellekään. Tuo animaatiostudio on tehnyt niin monta tunnettua hittielokuvaa, että animoituja leffoja vähemmän katsovatkin melko varmasti tunnistavat nimen. Jos tosiaan on olemassa joitakin, jotka eivät tiedä mistä puhun, niin kyseessä on yhtiö sellaisten loistavien elokuvien takana, kuten Nemoa etsimässä, Ihmeperhe, Toy Story ja Wall-e, vain muutaman mainitakseni. 2010-luvulla tapahtui lievä tasonpudotus kolmen elokuvan muodossa (Autot 2, Monsterit OY 2 ja Urhea), mutta viime kesänä julkaistu Inside Out on taas taattua Pixaria. Uusin teos, Kunnon dinosaurus, ei nouse parhaimpien tasolle.
Elokuva esittää skenaarion, jossa dinosaurukset tappava meteoriitti ei osukaan Maahan, minkä seurauksena dinosaurukset jäävätkin eloon. Tarinan päähenkilö on nuori apatosaurus Arlo, joka joutuu sattumusten vuoksi eroon perheestään. Tämä joutuu mitä hurjempiin seikkailuihin mukanaan pieni ihmislapsi Spot, joka ei osaa puhua tai kommunikoida kunnolla. Idea on se, että dinosaurukset ovat planeetan älykkäät olennot ja ihmiset ovat käytännössä villieläimiä.
Suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että leffa muistuttaa juoneltaan liikaa muita saman genren elokuvia. Ehkä eniten samankaltaisuuksia on studion oman leffan, Nemoa etsimässä, kanssa, minkä huomaa jo lyhyestä juoniselostuksestani. Yhtäläisyyksiä on myös mm. Leijonakuninkaaseen ja Ice Ageen, joista etenkin jälkimmäinen muistuttaa yllättävänkin paljon Kunnon dinosaurusta. Molemmissa jo sukupuuttoon kuollut eläin tutustuu ihmislapseen ja kiintyy tähän. Pienet samankaltaisuudet muihin elokuviin eivät ole ongelma, mutta kun melkein koko juoni on lainattu muualta, ei elokuvasta voi nauttia mitenkään täysin siemauksin.
Mukana on toki myös Disney-elokuville tyypillinen opettavainen sanoma: Arlon täytyy voittaa pelkonsa ja oppia olemaan rohkea. Minulle ei sinänsä ole ongelma, että lastenelokuvassa (joskin en tykkää Pixar-elokuvien lokeroimisesta pelkästään lapsille) alleviivataan näin selvästi sen viestiä, kunhan se viesti on edes jollain tavalla tuore. Pelon selättäminen on niin monen (lasten)elokuvan teema, että se on puhkikulunut jo ajat sitten.
Visuaalisesti Kunnon Dinosaurus on a-luokkaa. Kaikki muu paitsi itse hahmot, joita kuvaa parhaiten sana sarjakuvamainen, lähentelee fotorealistisuutta. Upeat maisemat ovat usein suoraan kuin valokuvasta. Välillä näkymä on niin komea, että tekisi mieli pysäyttää elokuva siihen paikkaan, ja vain ihailla kaunista animaatiota.
Vaikka elokuvan juoni ei omaperäisyydellä juhli, on mukana useita kekseliäitä ja hauskoja kohtauksia. Päällimmäisenä mielessä näistä on Arlon ja Spotin kohtaamiset tyrannosaurusten kanssa, mistä hyvänä esimerkkinä on huvittava kohtaus, jossa kyseinen joukko lähtee etsimään karjavarkaita kuin länkkärissä konsanaan. Kirsikkana kakun päällä vielä Sam Elliottin ääninäyttelemä, etelänaksentilla puhuva tyrannosaurus Butch. Kyseessä on ehdottomasti koko elokuvan paras hahmo.
Lopuksi todettakoon, että Kunnon dinosaurus ei ole huono elokuva, mutta Pixarilta olisi voinut odottaa huomattavasti omaperäisempää elokuvaa, sillä nyt omia ideoita löytyy aivan liian vähän. Jälkikäteen katsottuna en ihmettele yhtään, että teos on jäänyt aidosti kekseliään Inside Outin varjoon, joka kiilasi heti sen nähtyäni vuoden parhaisiin elokuviin.
