Ameriikan-Kreikkalaisen perheen tytär Toula alkaa olla kolmissakymmenissä. Naimisiin menosta ei ole tietoakaan vaikka kreikkalaisen naisen elämäntehtävänä olisi pukata kreikkalaisia mukuloita ja häärätä perheen eteen keittiössä. Toula tapaa sitten kuitenkin italialaista syntyperää olevan kaverin ja parillahan alkaa synkkaamaan. Kaiken sinivalkoraidallisten kreikkalaisten lasien läpi näkevä isä ei ole ollenkaan innostunut ns. vierasmaalaisesta. Onneksi italianheppu haluaa todellakin Toulan ja lupaa päästä sisään kreikkalaisiin kuvioihin, maksoi mitä maksoi.
Pläjäystä ei voi olla vertaamatta melko vasta näkemääni leffaan “Parempi kuin Beckham”, jossa on periaatteessa kysymys samantyyppisestä kokonaisuudesta. Vanhemmat ovat suunnitelleet tyttärensä tulevaisuuden valmiiksi, mutta tytär päättää talsia omia polkujaan ja siitähän tulee monenmoisia hankaluuksia. Pienten kahnausten jälkeen tytär löytää itsensä ja kaikki ovat onnellisia.
Kun silmien eteen läväyttää auki kreikkalaisen kulttuurin suku- ja muine hössötyksineen niin kyllä on naurussa pitelemistä kaukinpuolin. Leffalla on toki myös omat herkät hetkensä, jossa päästään herkistelemään, mutta kuitenkin mukavan positiivisen hengen vallitessa. Hyvinhän hommassa tietenkin käy, no problem, tai siis melko hyvin. Pläjäys onnistuu taiteilemaan kaikipuolin loistavasti ärsytyksen ja ihastuksen rajamailla.
